Maailmalta tulevat uutiset kuulostavat ilkeiltä. Eikä pessimistinä voi kuin kysyä, kumpaan suuntaan ollaan menossa, parempaan vai huonompaan?

Kuuntelin Roman Schatzin Maamme-kirjaa, jossa viime viikolla oli vieraana Hans-Dietrich von Ploetz, sujuvasti suomea puhunut mies, joka oli toiminut Saksan suurlähettiläänä mm. Moskovassa, Lontoossa ja  Natossa. Hän siteerasi Mihail Hodorkovskia, joka oli sanonut Putinista, että tämä ei ollut liberaali eikä demokraatti, mutta liberaalimpi ja demokraattisempi kuin 70 % venäläisistä. von Ploetz oli oman kokemuksensa perusteella muuten samaa mieltä, mutta nosti prosentin 80:een. Tämä veti mietteliääksi. Pidätteleekö Putin tavallaan siis radikaalimpia voimia? Sensuuntaisia väläytteli jokunen vuosi sitten tuttu ulkomainen lehtimies.

Ylen ykkösessä oli aamulla Atte Kaleva, mies, joka on hankkinut materiaalia radikaalia islamismia koskevaan väitöskirjaansa mm. panttivankina Jemenissä. Hän kertoi, että Isisin juuret ovat Irakin al-Gaidassa.  Kun maan hävityksen jälkeen jotkut kokivat järjestön liian pehmeäksi, syntyi Isis. Jonka me siis saimme, kun USA lähti muka kukistamaan diktaattori Sadatia ja koko maa tuhoutui siinä sivussa. Tässä alkaa nähdä pelottavia yhtäläisyyksiä Syyrian kanssa. al-Assad ei ole demokraatti eikä liberaali, mutta mitä tulee hänen jälkeensä? Isishän siellä jo on saanut hyvän jalansijan.

Toivottavasti ylläolevat mietteet ovat vain ylikehittyneen pessimismin tuotoksia. Mummona tätä tilannetta katselee kyllä erityisen huolestuneena. Kanamarjaa, 4 v, varjellaan kotioloissa uutisilta, mutta mummolassa hän on päässyt pari kertaa näkemään tv-ruudulla juoksevia sotilaita.  ­– Eihän ne pahat sotilaat tuu Suomeen? hän kysyi ja vakuutin, että ne ovat hyvin kaukana. Edellisellä kerralla hän oli sanonut minulle, että ”sotilaat on ikäviä ihmisiä, ne varastaa maata. Mutta onneks Suomessa ei oo”. Kerroin, että meillä on omia sotilaita ja juuri siksi, että kaikki tietäisivät, että tänne ei kannata tulla varastamaan maata. Sen pidemmälle ei puolustuspoliittisessa keskustelussa ole tarvinnut mennä.

Mutta ulkopolitiikasta olemme keskustelleet. Kanamarja halusi uutisia vilkaistuaan tietää, mikä on EU. Piti vähän miettiä. Koska Kanamarja on juuri aloittanut puolipäiväkerhon, vastaus löytyi sitä kautta. Sanoin, että EU on maitten kerho. Ehkä arvioon oli joitain muitakin, alitajuisia, syitä, jotka kumpusivat tehtyjä valintoja koskeneista uutisista.