Vastasin Nils-Aslakille televisiokommenttiin, että vaikka Radio Peilistä kuuleekin ajakohtaisohjelmia, ruumiinkielen näkeminen on tärkeää, mitä varten käyn Yle Areenassa.

Hyvä esimerkki oli A-talkin keskustelu uraaninetsinnästä. Kuulin sen Peilistä, mutta halusin nähdä enolaisemäntä Marja-Liisa Tannisen, johon keskustelua kuunnellessa samaistuin. Hän lausui sen repliikin, jota olin itsekseni huudellut aiemman radiokeskustelun sekaan. Niissä Arevan Suomen johtaja Osmo Kaipainen korosti kaiken aikaa, että kysymys ei suinkaan ole kaivoksen avaamisesta, pelkistä tutkimuksista vain. Jos kysymys ei ole kaivoksen avaamisesta, minkä ihmeen takia siellä käytetään miljoonia joutavanpäiväiseen kaiveluun!

Tanninen teki nähtynäkin sympaattisen vaikutelman, hän oli tosissaan ja sydämistyi keskustelun mittaan erilaisista venkoiluista. Asiantuntijoina itsensä pitävät miehet yrittivät puhua ylimielisesti hänen päälleen niin, että toimittajan piti tulla apuun.
Kaipaisen ruumiinkieli taas oli pinnistetyn ilmeetöntä, hän toisteli niitä argumentteja ja fraaseja, joiden markkinoinnista hänen leipänsä on kiinni. Kun Tanninen sydämistyi Mauri Pekkarisen käyttämästä "moraali"-ilmauksesta ja tivasi Arevan moraalia, kun se ei noudata samaa etiikkaa Nigeriassa kuin Suomessa, Kaipainen hoki kivikasvoisesti, että  "moraali on, että noudatamme lakeja". Niinhän se tietysti menee.

Hesarin pääkirjoituksessa aamulla pidettiin uutta kaivoslakia hyvänä, ihmeteltiin vain, miksi Turvatekniikan keskusta esitettiin valvovaksi virtanomaiseksi. Parempana vaihtoehtona pidettiin Geologisen tutkimuskeskuksen asiantuntemukseen perustuvaa keskusvirastoa.
Minä en pidä sitä parempana nähtyäni Geologisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Pekka Nurmen ruumiinkielen, kun geologian professori Matti Saarnisto kysyi häneltä, miksi Nurmi oli ruvennut yhden yrityksen promoottoriksi. Kiusaantuminen oli silminnähtävää ja katselija tajusi, että koska rahaa tuovat toimeksiannot tulevat yrityksilta, keskuksessa on kiusaus laulaa sen lauluja, kenen leipää syödään. Ei siis missään nimessä pukkia kaalimaan vartijaksi!

Ette näe ruumíinkieltäni, kun kirjoitan tätä. Voin kertoa, että näytän minäkin jonkin verran sydämistyneeltä.

P.S:
(Miksi uraania sitten niin kovasti haetaan täältäkin, jossa pitoisuudet ovat pienempiä.)