Laiturin päässä istuskeli vielä vähän harmahtava, ilmeisesti siis nuori joutsen, kun menin aamu-uinnille. Muistin Obeesian jutun ärhäköistä joutsenista ja lähestyin laiturin päätä lempeästi jutellen ja hitaasti. Joutsen laskeutui veteen ja lähti taakseen vilkuillen uimaan lahdelle päin. Minä perässä, mutta pitäen välimatkan joutseneen. Kyllä se on upea lintu, helppo ymmärtää sen myyttinen merkitys esi-isille!

Mahduimme siihen molemmat, kun käyttäydyimme rauhallisesti ja järkevästi. Muistelin islantilaista ystävääni, joka sanoi, että joutsenet ovat tyhmiä lintuja, tyhmempiä kuin hanhet, joita pidetään tyhmyyden symboleina. Islantilaiset kuulemma tekevät joutsenista nakkimakkaroita. Minä itäisen vesilinnun kansan jälkeläisenä kauhistelin - eikö löydy yhtään vähemmän runollisia ja myyttisiä nakin raaka-aineita!

Joutsenia on metsästetty aikoinaan jossain päin maata meilläkin, kun ruuasta on ollut puutetta. Nyt ruokaa on päinvastoin liikaa. Silti kuuluu ääniä joutsenten metsästyksen sallimisesta. Puistattava ajatus! Ovat pistäneet nettiin oikein adressin. Joutsenia on kuulemma liikaa, ne likaavat paikkoja ja häiritsevät sorsanmetsästäjiä. Birdlifen mukaan tutkimuksert eivät tue väitteitä joutsenten liiallisesta määrästä. Ja sorsanmetsästäjien häiritseminen - johan on peruste!