Rakastan Helsinkiä kyllä ilman kaupunginjohtaja Pajusen kehotustakin – ja erityisesti tähän aikaan vuodesta. Vanhemmiten olen löytänyt itsestäni asiat-kiinnostavat-enemmän-kuin-ihmiset –piirteen ja ryhtynyt toteuttamaan itseäni. Helsingissä se onnistuu, ulkopaikkaisten tylyydeksi kutsuma mentaliteetti on minusta ystävällistä oman tilan antamista. Ja marraskuussa seurusteluvelvollisuudet ovat vähäisimillään, kun ihmiset ovat talviunisimmillaan.

Mutta kun se oli Pajunen, joka kutsui tunnustamaan rakkauttaan, niin teen sen kunnallishenkisesti: Helsingissä rakastan erityisesti liikennelaitosta, kirjastoja ja työvistä eli 100-vuotiasta suomenkielistä työväenopistoa. Kirjastoilla tarkoitan lähikirjastoja, en Keskuskirjastoksi kutsuttua monitoimimonumenttia, sillä sanotaan, mitä sanotaan, en usko ettei sen rahoitus vaikuttaisi lähikirjastoihin. Ei siis enää budjettileikkauksia em. kohteisiin, jos rakkaus halutaan säilyttää! Ei enää ns. Pajusen listoja!

Kirjastoon palautin eilen bestseller-hyllystä lainaamani Jakarandapuun lapset ja löysin samasta hyllystä Henni Kitin Elävän näköiset. Illalla ajoin liikennelaitoksen palveluja hyväksi käyttäen kuuntelemaan Merja Ilolan luentoa Taide ja tekniikka ja tänään menen samalla kyydillä kuuntelemaan Samu Nyströmiä ja Punaista pääkaupunkia eli Helsinkiä vuonna 1918. Molemmat työviksen maksuttomia yleisöluentoja. Huomenaamulla on seniorikuntosali, sauna ja uimahalli sekä illalla työviksen kielikurssi, maksullisia, mutta kohtuuhintaisia.

Muuten marraskuussa on mukava pääasiassa meilailla ja soitella ihmisten kanssa ja käpertyä iltaisin sohvalle kirjan seurassa tai tehdä pari voileipää ja iso kuppi hattialli-assamia ja avata telkku. Tietysti epäseurallisellakin on pieni joukko rakkaita ihmisiä, joiden kanssa seurustelee naamakkain mielellään kaikkina vuodenaikoina - kuten pikkuvanha tärppästikkeli-keijukainen Kanamarja ja aurinkoinen koheltaja Pikkuveli vanhempineen. Ai niin, melkein unohdin Tähkäpään. Jos aikuiset erehdyksessä kutsuvat sitä nukeksi, Kanamarja korjaa: se ei ole nukke, vaan perheenjäsen.

* Muualta muuttaneena Stadi on minulle Helsinki, mutta yhdyn kyllä kampanjaa varten uudistettuun lauluun.