Maailman myllerrykset, niiden mittakaava ja tulevaisuudenkuvat, joita mielessä on alkanut vilistä, hyydyttävät halua kirjoittaa omista pienistä jutuistaan. Se on tietysti perspektiiviharha.
Pitäisi ottaa Kanamarjasta mallia. Hän tietää, että kaikissa oloissa pitäisi keskittyä kuuntelemaan ns. sisäistä ääntään
Hän on löytänyt portaat.

Mikään ei ole niin kiinnostavaa, haastavaa ja jännittävää kuin portaitten nouseminen. Jos talossa on portaat, Kanamarjaa ei pidättele mikään. Ja jos pidätteleekin, niin ei kauaa, koska siitä seuraa äänekäs vastalause.
Kanamarja oli mukana yhdellä mummon organisoimalla kurssilla Kulttuurikeskus Caisassa ja karkasi jatkuvasti kurssitilasta tuntemattoman talon pimeisiin käytäviin, kun niistä pääsi portaisiin.
Kanamarjan helsinkiläissyntymäpäivät pidettiin mummon kotitalon ns. olohuoneessa, kellarissa sijaitsevissa tiloissa. Siinä vaiheessa, kun vieraat alkoivat lähteä, Kanamarjalle selvisi, että tiloista pääsi kiipeämään ei pelkästään neljä, vaan vielä puoli kerrosta ennen kuin portaat loppuivat. Ja sen jälkeen jutun voi aloittaa taas alusta.
Mummo seurasi perässä ja muisteli haikeana, että itsekin on joskus tuntenut yhtä pidättelemätöntä intohimoa ottaa selvää maailmasta ja omista mahdollisuuksistaan.