Kyltti veti minut Tampereen vegfest-tapahtumassa sisään telttaan. Pöydällä oli kansio, joka esitteli kirjaston tarjontaa ja takaseinustalla istui rivi ihmisiä.  Kirjastonhoitaja tuli sisään ja esitin ei kai niin hirveän nokkelan johtopäätökseni: ovatko elävät kirjat siis ihmisiä? Näin oli. Kansiossa esiteltiin heidät sekä ennakkoluuloja, joita heihin monta kertaa liitettiin. Fetisisti, bi, kehitysvammainen, buddhalainen, Karjala takaisin -aktivisti, luki kansiossa. Lainatun ihmisen kanssa voi keskustella vartin verran ja tarkistaa mahdollisia ennakkoluulojaan.  Ajatukseni aiheesta  lausui ääneen nuori nainen, jonka iloisilla kasvoilla oli Downiin viittaavia piirteitä:
- Hieno idea, eikö!  
Totta, tosi hieno idea.
 
Valitsin Karjala takaisin-aktivistin, koska kinaan mielelläni. Kirjastokortista luin, että keskustelu perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja että kirja on palautettava samassa fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Sain kinata, mutta kuulla myös uusia perusteluja.  Ajatustenvaihdonkin jälkeen pidimme  kumpikin omamme - vaikka voi olla, että jokin luulemaani vähemmän kahjokin versio ajatuksesta olisi kehiteltävissä…

Palautteessa kysyttiin myös ehdotuksia uusiksi kirjoiksi. Vaikea keksiä äkkiä - kirjoitin kuitenkin: maahanmuuttaja. Suomea hyvin puhuva muslimi olikin tulossa samana iltapäivänä.

Idea - on muuten tanskalainen, lähti leviämään Roskilden festivaaleilta vuonna 2000. Sitä on hyödynnetty Suomessakin eri lailla ja lisää teki heti mieli keksiä.
Itse asiassahan idea pistäytymisestä erilaisten ihmisten maailmassa on vähän sama kuin tässä Blogistanissakin, paitsi että siellä pistäydytään livenä.

Ikärasismia?
Luin Zadie Smithin Orange-palkitun Kauneudesta, sinänsä mielenkiintoisen kirjan, jossa päähenkilöinä on viisi-kuusikymppisiä ihmisiä. Kirjan kirjoittamishetkellä Smith oli 30. Lukukokemus kyllä tökki hieman paikka paikoin ja teki mieli ehdottaa nuorelle naiselle, että kannattaisi ehkä fokusoida enemmän niihin ikäkausiin, joista on omaa kokemusta. Etenkin sen jälkeen, kun kuulin Jertta Blomqvistin radiokolumnista niistä syistä, jotka saivat Smithin pitämään E.M. Forsterista. Yksi oli, että Forster vielä viisikymppisenäkin jaksoi lukea aikansa nykykirjallisuutta!
Hm. Taidan olla ikärasisti. Auttaisikohan elävä kirjasto tällaisen ennakkoluulon poistamisessa?