Kun astuu ovesta ulos, tuoksu oikein imaisee sisäänsä; koko tontti kuohuu tuomenkukkaa. Jotkut eivät pidä tuoksusta, saavat päänsärkyä. Monet kammoavat myös tuomenkehrääjäkoita. En silti halua kaadattaa puita, etenkään sen jälkeen, kun kuulin, miten tärkeä tuomi on ollut esi-isille.
Torppa oli tunnettu luokeistaan. Ne tehtiin tuomista, joista tuli kestävin luokki. Torpan mailla kasvoi tuomia toisin kuin läheisen isomman kylän. Torpasta tehtiin luokit sinne ja niitä myytiin markkinoillakin. Torpan pojista yksi palkattiin kylän kartanoon tallirengiksi ja mies vei sinne liikesalaisuudet eli haudutti luokiksi tarkoitetut puut taipuisiksi laittamalla ne talveksi lantapatteriin, kuten kylästä tehty historiikki kertoo. Luokinteossa käytetyt luokkipuut olivat nähtävissä torpan vanhan aitan seinässä vielä parikymmentä vuotta sitten.
Tuomi kävi myös haravanpiikkeihin, vaikka parhaat tuli kuulemma kuusamasta, kuusaimesta , niin kuin sitä kutsuttiin täällä Hämeessä.

Tuuli on riipinyt tuomenkukkia - ja mitenhän käy näissä yöpakkasissa marjojen, tämän lintujen herkun? Ne kävisivät kyllä ihmisillekin moneen, kertoo tämä kiehtova sivusto.
Mustikan kukat yöpakkanen varmaan vei. Mustaviinimarjapensaissa on ensimmäistä kertaa pulleita äkämäpunkkisilmuja. Keräsin kaikki, mitkä löysin ja poltin. Taitaa kylläkin olla epätoivoinen yritys, kun jokaisessa silmussa on kuulemma satoja minipunkkeja, jotka leviävät tuulen mukana. Yksikin näkemättä jäänyt silmu siis riittää pitämään punkin tontilla.
Mutta syödään niitä marjoja, mitä tulee. Raparperi ja ruohosipuli alkavat olla käyttökunnossa, ranskalainen rakuunakin säilyi talven yli eivätkä boysenmarja ja köynnösruusukaan nyt paleltuneet.
Katiskasta ei viime yönä noussut ainuttakaan kalaa näin pohjoistuulella. Olisi kai tuomilahnan, toiseksi suurimman lahnan, kutuaika, jos tuuli kääntyisi ja saisi verkot edemmäs. Kyllä maalla on mukavaa.
o
Radiota kuunneltuani päätin tarjota avustusta politiikka-suomi -sanakirjan kokoajalle:
Hyvä keskustelunavaus = puhuu läpiä päähänsä.