1242715225_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vaaka-asennosta olen seurannut, miten järvinäkymä hiljalleen peittyi, kun tuomet saivat lehdet; nyt kukkatertut ovat avautumassa. Tervalepät pitävät edelleen silmunsa nyrkissä.
Säälittelin ennen aina sitä, miten työikäisiltä vietiin tämä vuoden hienoin aika. Istuimme työpaikoilla keinovaloissa päivät pitkät, pahimmassa tapauksessa vielä ison osan iltaakin. Säälittelen vieläkin, vaikka en enää omasta puolestani. Ja vaikka se ei juuri nyt ole polttavin työelämän ongelma. Nytkään.

Yhden asuntoni vieressä oli palsamipoppeli, joka levitti lehtiessään ihanaa tuoksua. Helvi Hämäläinen kirjoitti, että se oli hänelle hautausmaan tuoksu. Minulle taas kevään.

Viimeisen työpaikan lähellä kasvoi mustapoppeleita, populus nigroja. Niiden silmut olivat melkein pikkulinnun kokoisia ja lehahtivat lehdiksi muutamassa päivässä.
Sitten kerrottiin, että puut tullaan kaataman eduskunnan lisärakennuksen alta. Syntyi kansanliike asiaa vastustamaan, Ragni Malmstén taisi olla näkyvin hahmo siinä. Minunkin mielestäni olisivat voineet jättää muutaman puun edes kadun laitaan. Sanoin työpaikalla, että johonkin kadunlaidan puista kahliutuisin kettingeillä myös minä. Banderollia varten kehittelin jo tekstinkin: VOX POPULI.

Aikaa kului, olin melkein ehtinyt jo unohtaa jutun, kun yhtenä  alkukevään iltana töistä lähtiessäni kaikki poppelit makasivat pitkällään - ja minä olin istunut pahaa-aavistamatta toimistolla näkymättömissä kettingeissä tietokoneruudun edessä.
Kysyin seuraavana aamuna puita karsivilta puisto-osaston miehiltä, saisinko ottaa oksia. Sain ja pistin ne vaasiin. Silmut avautuivat ja oksat kehittivät myös pitkät juuret. Istutin oksat tänne maalle, mutta seuraavaa talvea ne eivät kestäneet.
Luin myöhemmin, että Helsingissä mustapoppelit ovat esiintymisalueensa pohjoisrajoilla. Olikohan se jutussa siitä poppelitutkijasta, joka oli luetteloinut kirjaan Helsingin kaikki 12748 poppelia?

Pikkuparlamentin sisustuksessa poppelivainaita on kuulemma käytetty panelointiin.