Illalla olin työväenopistolla kuuntelemassa kuvataiteilija Antti Majavan luentosarjaa  ilmastonmuutoksesta, taiteesta ja uusliberalismista. Esillä oli mm. julkisen tilan hallinta ja kysymys, miksi arkkitehtien ja viranomaisten lisäksi vain mainostajilla on oikeus lähettää kuvallisia viestejään kaupunkitilassa - olivat viestit sitten esteettiseltä laadultaan mitä tahansa ja sopivat ne ympäristöönsä miten huonosti tahansa.
Samanaikaisesti opistotalon ohi meni graffiti-mielenosoitus. Roikuimme ikkunasta ja saimme aiheeseen liityvää havainto-opetusta!

Helsingissä nuorisotoimen ja rakennusviraston sukset ovat menneet pahasti ristiin asiassa, jota toinen osapuoli suostuu kutsumaan vain töhryiksi ja toinen taas graffiteiksi. Nuorisotoimen edustajia ei ollut kutsuttu eilen Finlandia-talossa järjestettyyn Stop töhryille-projektin 10-vuotisjuhliin, vaikka projektin kohteena olivat nuorisotoimen asiakkaat. Kommunikaatioyhteys on katkennut puolin ja toisin ja opistotalon ohi kulkenut oli siis juhlan vastamielenosoitus.

Kurssi kuulostaa aika mielenkiintoiselta. Sen päätteeksi seuraa käytännön osuus, jossa jokaiselle haetaan oma menetelmä viestinsä esittämiseksi. Graffitia tai töhryä en kuitenkaan ole ajatellut tehdä. Jos olen matkassa loppuvaiheessa, teen varmaankin työn, josta ei jää mitään aineellista.  Kuulemma myös performanssien esityksiä kaupunkitilassa on rajoitettu, mutta missä menee performanssin ja erittäin persoonallisen käytöksen raja?

21.9. Päivitys johtuu vain siitä, että opin graffiti -sanan oikeinkirjoituksen :-s !