Kynnyksestä kamanaan on 177 senttiä. Ovi pirtistä porstuaan on 77 senttiä leveä, ovi pirtistä kyäkkiin 56.
Aleksi teki ne omin käsin ja juuri sen kokoisiksi kuin hän ja vaimonsa Alma tarvitsivat. Ja mitä talo tarvitsi. Kyäkin ovi rajoittuu muuriin, porstuan ovi vintin rappusiin, joten oikeastaan leveämmät eivät olisi mahtuneetkaan. Näistä ovista Alma ja Aleksi kulkivat yhdeksääkymmentä käyviksi, koko mittojensa mukaan tekemänsä elämän ajan. Se kului näissä huoneissa, Aleksin syntymätorpan vieressä, tien järven puolella vain, kun tämä joutava, rantaan viettävä rinne annettiin nuorimman pojan perinnöksi.

Alman ja Aleksin pojasta tuli pidempi, hän kumartui näistä ovista. Minä, pojantytär, mahdun kumartumatta ja miehenikin mahtui. Tytär mahtuu, mutta vävy kumartaa.  

Kun joskus pyyhin ovien peilejä, jään hivelemään Aleksin höyläämiä fasetteja ja katsomaan pielien listoja. Niiden kanssa käytettiin aikaa, koska ne tehtiin koko elämäksi. Nyt ovissa tepsuttavat jo viidennen polven jalat ja pienet kädet ovat ripustaneet kyäkin oveen Nasun, joka heiluttelee käsiään ja jalkojaan, kun vetää narusta.