Tieteen päivillä olin kuulemassa luentoja suomen kielen evoluutiosta, siis menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Briljantteja luennoijia kaikki! Juttu on kuunneltavissa videotallenteena netistä ennen pitkää.

Professori Harri Mantilan aiheena oli suomen kielen tulevaisuus. Hänellä oli esimerkkeinään blogikatkelma, nuorisokieltä ja radiokatkelma, joissa oli sekoitettu murteellisuuksia ja nykyslangia ja uusoikeinkirjoitusta. Hän näki, että ne edustavat tulossa olevaa suuntaa, samoin muotiin tullut murrekirjallisuus.
Todellinen äidinkieli palautuu tulevaisuudessa siis paitsi kansan suuhun, niin myös kirjoituskäteen. Tämä kirjakieli, jota sivistyneistö opetettiin 1900-luvun alussa puhumaankin, ei nimittäin ole ollut oikeasti kenenkään äidinkieli, vaan keinotekoinen, itä- ja länsimurteiden piirteitä yhdistävä tekele.
Mantilan ennusteen mukaan tulevaisuudessa kieli monimuotoistuu ja pirstaloituu edelleen. Kielenhuollolle ja äidinkielenopetukselle tulee "haasteita". Opetuksen haasteena on tutustuttaa oppilaat kielen lisääntyviin lajityyppeihin, ei keskittyä niistä yhteen. Ja kielipoliiseille on luvassa hämmennystä.
Taputan nivelrikkoisia käsiäni varovasti tällaiselle tulevaisuudelle.

Sikäli taputukset kai kuulostavat oudoilta, että itse kirjoitan blogissani lähinnä kirjakieltä. Kun sitä leipänsä eteen kirjoitti liki neljäkymmentä vuotta, se tarttui vaatteisiin. Jopa niin, että puhekielenikin on keskimääräistä kirjakielisempää, mutkikkaan kuuloista.
Yksi syy on varmaankin, että en ole kotoisin oikein miltään murrealueelta. Olen asunut sekä Itä- että Länsi-Suomessa, pisimmän ajan kylläkin Helsingissä. Äiti puhui kaakkoismurretta, isä hämäläismurretta, minä jotain sellaista kieltä, josta molempien murteiden tyypillisimmät piirteet oli viilattu pois. Ulkopuolisten kuulemma "hesaksi" kutsumasta murteestakin olen omaksunut vain joitakin piirteitä.

Pidän kyllä murteista - ja itse asiassa olen kurssattu melkein-asiantuntijakin, sillä olen suorittanut suomen murteiden kurssin arvosanalla "erittäin hyvä" professori Veikko Ruoppilalle, tälle Tuntemattoman sotilaan murteiden tarkistajalle.
Keskenjääneiden opintojeni toisena pääaineena oli nimittäin suomi. Cumusta jäivät puuttumaan kielenhuollon ja suullisen esityksen osatentit - koska niitä vieroksuin eniten - ja ns. murretyö. Keräsin kyllä kahteen kertaan ruokasanastoa, sekä Etelä-Hämeestä että Pohjois-Karjalasta. Mutta jutut olivat niin mielenkiintoisia, että unohdin jatkuvasti panna merkille, mihin kohtaan emännät sijoittivat svaavokaaleita ja missä puolitoistakertaistivat konsonantteja.

Ja jos vielä jollain kehuskelisi, niin hyvänä matkijana osaan puhua kirjakieltä sekä Tampereen että Kajaanin seudun korostuksella!