Ihminen on kuulemma keski-iässä, kun elämykset vaihtuvat oireisiin. Vanhoilla oireet ovat vaihtuneet diagnooseihin ja lääkevertailuihin. Juttuja  melkein-sairauksista ja niihin määrätyistä pillereistä vielä kuuntelisikin, jos niissä olisi edes vähän itseironiaa. Tahdikkuus ei ole vahvimpia puoliani ja pitkiä osteoporoosijuttuja kuunneltuani piti mennä  tuiskahtamaan, että lääketeollisuus on taas onnistunut mainonnassaan, maailmansivuhan meillä vanhoilla muijilla on ollut nuoria hauraammat luut. Keskustelu aiheesta katkesi siihen.  Jonkinlaiseksi puolustuksekseni on sanottava, että paitsi haurasluisia me vanhat muijat olemme maailmansivu olleet myös häijyjä eikä siihen ole tietääkseni vielä olemassa pilleriä.

Kuolemanpelko, halu saada huomiota ja hoivaa – mainioita käyteaineita lääketeollisuudelle. Pari päivää tuiskahdukseni  jälkeen kuuntelin Perttu Häkkisen ohjelman, jossa terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas annatteli medikalisaatiosta. Olen aikaisemminkin kuullut/lukenut Myllykankaan ajatuksia ja todennut, että melkein kuin minun suustani, mutta fiksummin ja asiantuntevammin. 

Totuudenpuhujilla ei ole kuulemma yösijaa, mutta Myllykankaalla näyttää olevan virka Itä-Suomen yliopistossa. 

Geenit ja makumieltymykset

Viimeisimpien tietojen mukaan lihavuus sinänsä ei ole riskitekijä, jos lihakset ovat kunnossa. Viimeksi siitä oli juttua eilisessä Hesarissa, sitä ennen jommassakummassa iltapäivälehdessä. Yksi em. osteoporoosikeskustelijoista oli vuodessa - puolessatoista lihonut, alkanut puuskuttaa ja jäi kävellessä muista jälkeen. Koska olen kova opastamaan muita, ehdotin jotakin liikuntaryhmää, kun ne nyt syksyllä alkavat taas. Opastuksessani on vähän hurskastelun makua, kun minulla itselläni on ilmeisesti hyvät geenit. Jalka nousee ja voin syödä mitä haluan, mutta painoindeksini heiluu 25-26:n tietämissä.

Hyvillä geeneillä tarkoitan lähinnä sitä, että minulta puuttuu makeanhimo niin kuin äidiltäni ja niin kuin tyttäreltänikin. Pullat, karkit ja makeat juomat eivät himoita. Jossakin lehdessä oli lista laihdutusruuista, joka näytti olevan koottu herkuistani. Ajokortittomana saan myös paljon hyötyliikuntaa ja pelättävissä on, että nautin lihaksineni vielä pitkään eläkettä!

Netistä sattui silmään Olli Pusan haastattelu ja ajatuksia siitä, millaisia taustoja vaatimuksille eläkeiän nostosta on. Että kysymys ei ole pelkästään eliniän pitenemisestä, vaan tietyistä eläkeyhtiöiden rahoituskuvioista. Ja vallankäytöstä. Kiinnostuin ja löysin kaksi nettikirjaa. Selasin, mutta pitää lukea nettikirjat kokonaan. Melkein kuin yhteiskunnallisia dekkareita.