Sofialaisella ystävättärellä on mökki vuoren rinteellä. Itse mökki on hyvin vaatimaton ja iso tontti kodikkaan toisella kädellä hoidettu. Paikalla kasvoi runsaasti isoja, edellisen sukupolven istuttamia hedelmäpuita, joita minulle esiteltiin: omenaa, kvitteniä, luumua, kirsikkaa ja джанка. Siis mikä? Sana on outo eikä taskusanakirjakaan tunne. Jonkinlainen luumujen kantaäiti, kertoo ystävättären poika.

Kaikkihan selviää guuglettamalla. Džankalle löytyy tieteellinen nimi Prunus cerasifera ja sillä suomalainen nimi, kirsikkaluumu, herkkuluumu, myrobalaani. Ja selviää myös, että hedelmätarhat ovat meillä joitakin vuosia myyneet venäläisiä ja baltialaisia lajikkeita, jotka ovat vaatimattomia maan suhteen ja talvenkestävyydeltäänkin sopivat etelä-Suomeen.
Kuvaukset kirsikkaluumuista, jotka kukkivat valtaisasti, ennen muita hedelmäpuita ja tekevät aikaisin paljon pieniä mehukkaita hedelmiä, ratkaisevat asian. Kanamarja tarvitsee ehdottomasti kirsikkaluumun - ei siis pelkästään tuon sofialaistarinan vuoksi!
Kun Kanamarjan vanhemmat käyvät viikonlopulla mummon puolesta hakemassa taimet, tarhalla on tarjous kolme kahden hinnalla. Jäämme odottamaan kevättä!

...varsinaista kasvisalakuljetusta


Kolmisenkymmentä vuotta sitten kiipeilin keväisen Pamir-vuoriston rinteellä. Ruohosta tunki jonkin sipulikasvin kärkiä. Matkaseura keksi, että kaivamme muutaman sipulin, istutamme kotipihaan ja katsomme, mitä tulee.
Palasimme Uzbekistanista Moskovan kautta junalla. Siihen aikaan Vaalimaan asemalla junat seisoivat pitkään ja kovaäänisistä kuunneltiin selostusta tullimääräyksistä. Kun kiellettyjen asioiden listassa oli päästy kohtaan "kasveja tai niiden osia", me sipuliensalakuljettajat katsoimme toisiimme.
- Jos jäädään kiinni, niin sanotaan, että nää oli meidän eväitä ja syödään, sanoi matkaseura. Emme jääneet kiinni, mutta ainakaan minun pihallani sipulit eivät jaksaneet kasvaa.

Sen jälkeen kiusaus on yllättänyt minut muutaman kerran. Irlantilaisten hautausmaiden aidat olivat valkoisenaan pienestä maksaruohosta. Pala sitä tuli paperinenäliinassa Suomeen ja se on viihtynyt niin hyvin, että sitä on jaettu parille muullekin ihmiselle.
Valkomaksaruohoahan kasvaa kyllä lounaisimmassa Suomessakin luonnonvaraisena, kuten myöhemmin luin.

Nyt keväällä otin Rodopeilta palan maksaruohoa, jota myös arvailin valkomaksaruohoksi ja sitä se näkyy olevan, kun se nyt kukkii irlantilaista aikaisemmin.
Toinen kasvi,
Saxifraga stribrny, jota maksaruohon vieressä kasvoi runsaasti, tuli myös mukaan. Luulin kyllä, ettei se kestäisi Suomeen asti. Mutta yksi ruusuke näyttää olevan hengissä, joskaan ei kovin hyvin.
Kaukasianmaksaruohokin on hankittu ulkomailta ja kaikkein kunniattomimmalla tavalla, mutta varastetut kasvithan kuulemma kasvavat parhaiten...