Nuoriso toi ja asensi käsikäyttöisen pumpun kaivoon myöhennettynä syntymäpäivälahjana. Siirryin kippikaivon aikakaudelta suoraan ilman veivikaivovaihetta se täällä oli lapsuudessani pumppukaivoon ja  elintasoni ja mukavuuteni kohentui valtavasti!  Sähköpumppuaikauden olen jo jättänyt taakseni.

Huushollin molemmat  sähköllä käyvät pumput - saunan ja mökin olivat hajonneet. Kun rantasaunan pumppu pari vuotta sitten hajosi, olin oikeastaan helpottunut. Ei enää letkun ja sen suodattimen kanssa pelleilyä ja erilaisia virityksiä aina, kun vesi laski/nousi/sakeni mudasta tuulella. Senkun kantaa ämpärillä järvestä silloin, kun vesi ei ole sekaisin.

Itse mökin pumpun kanssa oli hiukan vaikeampaa - jo silloinkin kun se toimi. Kymmenkunta vuotta sitten remontin yhteydessä vesijohdot keittiön boilerilta ja pumpulta vessan  käsienpesualtaalle vedettiin seiniä pitkin - aiemmin ne olivat menneet lattian alla. Putket tietysti jäätyivät talvella ja halkesivat. Uusittiin, laitettiin putkiin hanoja, jotka voi jättää talveksi auki. Viime kesänä hajosi lopulta pumppukin. Sen jälkeen olen nostanut juomaveden käsin kaivosta kipillä=ämpäri kepin päässä, tiskiveden olen kantanut järvestä, lämmittänyt hellalla ja kastellut sillä jälkeen päin kukkapenkkejä.

EU-määräyksetkin väistän!
Mietin kyllä, pitäisikö hankkia uusi pumppu. Ja boileri? Kun kuulin, että kantovesitalouteen ei tarvitse laittaa EU:n vaatimia, kalliita ja kuulemma vaikutuksiltaan koko lailla olemattomia imeytyskenttiä ja säiliöitä, asia ratkesi sillä.
Olisin remontin yhteydessä poistattanut vesivessan, kun kompostikäymäläkin oli hankittu edelliskesänä. Urakoitsijan mukaan se ei ollut mahdollista. Olen käynyt EU-infossa kysymässä, pitääkö vesivessalle tehdä jotain, että se voidaan katsoa käytöstä poistetuksi.  - Sinähän voit vaikka myydä sen, sanoi  infon vetäjä ja koko miesvoittoinen yleisö räjähti ylemmyydentuntoiseen nauruun. Epäilen, että infon vetäjä päätti vitsailla, koska ei itsekään tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Luulisi, että viimeistään pumpun puute tekisi vesivessasta "käytöstä poistetun".

Kievarinkadun kaivonavain
Pumppua loukuttaessa vesi kohisee nyt noustessaan tavalla, joka tuo lapsuuden mieleen.
Lappeenrannan Kievarinkadulla oli terrakotanpunaiseksi maalattu kaivokoppi. Jokaisella kadun puutaloissa asuvalla taloudella oli isokokoinen kaivonavain. Kun sitä väännettiin vesiputken yläpuolella olevassa avaimenreiässä, alkoi kuulua kohinaa ja pian vesi lorisi koukkuun pantuun ämpäriin. Kaivolla oli hyvä myös vaihtaa kuulumiset  naapurien kanssa.
Kymmenkunta vuotta sitten olin työmatkalla Lappeenrannassa - ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Kievarinkadun tunnisti vain nimikilvestä. Poissa olivat puutalot, kaivo ja tunnelma.

Taivaan kaivokin aukesi vihdoin
Tällaista pientä hiljaista sadetta luonto on kaivannut! Maa pystyy imemään sen eikä mikään piiskaannu maahan. Vadelmakin pysyy mehevänä eikä kuivu - sitä on tänä vuonna tulossa metsiin mielettömästi. Sisaren ja tyttären kanssa on pakastettu jo yhteensä 80 litraa, vaikka kausi on vasta alullaan!