En pidä sateenvarjoista ja tunne on kai molemminpuolinen. Ne häipyvät aina kun silmä välttää. Jos pysyvät pidempään, niin sitten ne hajoavat.  Olen useampaan kertaan päättänyt, että tiemme eroavat lopullisesti.

Keväällä näin Kreutzbergin torilla hienon sadehatun, mutta muotikonsulttini sanoivat, etten pitäisi sellaista. Siinä oli isot lierit ja suuria mustan ja keltaisen kirjavia kukkia luonnonvalkoisella pohjalla. Olisin vaikka voinut pitääkin, ei sateessa kukaan jää tuijottamaan ketään. Jäi ostamatta se hattu, mutta sadehattuhan on periaatteessa ratkaisu! Ei varmaan häviä yhtä helpolla kuin sateenvarjo eikä repeä Helsingin tuulissa ja sitä voi käyttää myös kassi molemmissa käsissä!

Kun sateet alkoivat, aloin siis etsiä sadehattua. Kyselin lukuisista vaatekaupoista ja parista tavaratalostakin, sekä naisten- että urheiluosastolta, mutta eivät kai ole muotia. Pitäisi ruveta trendsetteriksi. Hatuntekijäksi minusta ei kuitenkaan ole. Käsityötaitoni rajoittuvat napinompeluun.
Lopulta hattu onneksi löytyi, sydvesti - paitsi että ainoa kooltaan sopiva oli liidunvalkoinen. Pari kokoa liian suuri sadeviittani on musta. Mutta itsehän sanoin, ettei kukaan jää sateessa tuijottamaan ketään.
Kun sateeseen lähtiessäni katson peiliin, kokonaisuus tuo etäisesti mieleen vanhan filmin jostain luostarikunnasta: iso musta kaapu ja valkoinen, leveäsiivekkeinen päähine. Näyttelikö Audrey Hepburn pääosaa? 

Kaukomatkalla

Rumdum  haastoi mukaan lainaamaan kehittyvien maiden ihmisille.Tadžikistanilainen hedelmä- ja vihanneskauppias,  viiden lapsen äiti Salomat sai minulta pienen summan lainaksi.

Piti surffata myös katsomassa, mitä maasta tiedetään. Yksi maailman köyhimmistä maista, sisällissodankin rampauttama. Kilpailevia islamilaisia puolueita. Seudun naisyrittäjien lainaperusteista kertovan jutun yhteydessä oli usein miehen kuva ja teksti: kuvassa hänen miehensä. Salomat oli kuvassa itse. Hän kertoi tarvitsevansa rahaa viinirypäleiden ja omenien ostoon. Hän ostaa tuotteitaan paikallisilta pienviljelijöiltä ja naapurimaan tukuista. Ruuan hinnan kallistuminen vaatii varmaan torikauppiaaltakin enemmän rahaa sisäänostoon.

Surffailtuaan tunsi käyneensä pienellä kaukomatkalla itsekin. Ja melkein kuin olisin mukana harjoittamassa hedelmäkauppaa Pamir-vuoriston katveessa. Suosittelen tällaista matkailua.