...mustikka.

Kaskeamisajalla tuo tausta ei siis enää olisi omaa maata, kun ensimmäiset mustikatkin jo löytyivät.
Ehkä sen Metsäkeskuksen mielestäkin pitäisi mieluummin olla jonkun muun maata, sillä joitakin vuosia sitten hakatun rinteen ovat vallanneet pääasiassa koivut ja pihlajat, vaikka kuusta sinne kuokalla laitettiin. Se vähä mitä hakkuun jäljiltä jäi pystyyn, meni melkein kaikki tuulenkaatoina eikä mitään myrkkyjäkään ole käytetty. Pusikkoa on, kuten näkyy. Yritän muistella, mitä Kansallismaisemaseminaarissa useampi vuosi sitteni WWF:n edustaja sanoi: ei metsää tarvitse hoitaa, kyllä se hoitaa itse itsensä. Toivon, että metsä nuolee haavansa omalla aikataulullaan.

Mustikat ovat tänä vuonna aika pieniä helteiden jälkeen, mikä on ymmärrettävää ja niille suotakoon.  Mutta onneksi ne eivät ole vielä  aivan kypsiä, joten parin viime päivän sateet ehkä näkyvät pyöristyvinä sinisinä poskina muutaman päivän kuluttua.

Helle oli tehnyt marjoista makeita, ja Kanamarjalle niiden nimi oli joka tapauksessa nam-nam eli sama kuin mansikoidenkin.