Kirjamessujen ohjelmasta kokoamani lista oli yllättävän asiapainotteinen, vaikka pidän itseäni lähinnä kaunokirjallisuuden ystävänä. Ensimmäisenä päivänä ainoa kaunokirjallisuusjuttu olisi ollut esikoisten esittely, mutta sekään ei onnistunut: sali oli täysi ja ulkopuolelle jäi meitä vielä iso joukko.

Ohjelmani aloitti Venäläisen avantgarden manifestien  esittely.  Riemastuin: kirja aiheesta, josta olen useampaan otteeseen postannutkin, mieliaikakaudestani  kuvataiteessa.  Upeaa, että Poesia on julkaissut tällaisen kirjan! Siitä, mikä aikanaan jäi kesken, kun Isä Aurinkoinen puuttui peliin, kannattaa ottaa ehdottomasti selkoa, sen ajankohtaisuus on lakastumatonta.

Manifestit esittelevät ryhmien filosofiaa ja lähinnä ajankohdan kirjallisuutta. Sen kohdalla minulla onkin aukkoa. Rahikaisen Södergran-väitöskirjan jälkeen olen yrittänyt mm. päästä selville, kuka on miehiään Södergranin ihailema ja kääntämä Igor Severjanin. Miehestä ja egofuturismista näyttää olevan tekstiä, jonka lukemista odotan innolla.

Mm. esikoiset huomenna

Messuilla löytyy vaikka mitä ja olen tehnyt pari täyttä työpäivää siellä laukkaamalla esittelystä toiseen. Mutta kun kiinnostavaa kuultavaa on niin paljon! Nyt pidin välipäivää jälkikasvun seurassa. Ehkä huomenna palaan vielä kuulemaan muutamaa juttua, käyn mm. Hesarin esikoispalkinnon finalisteja esittelevässä tilaisuudessa. Vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Lukenut olen ainoastaan Anni Kytömäen Kultarinnan, jota olen veikannut voittajaksikin ja jonka ostin joulun lahjakirjaksi. Mielenkiintoisilta vaikuttavat myös Henni Kitin Elävän näköiset sekä Miira Luhtavaaran Ruohikon luut. Pitää tilata kirjastosta, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavian olen jo tilannutkin. Kokeneempien kirjailijoiden kirjoista olen tilannut Sirpa Kähkösen Graniittimiehen. Paitsi, että Kähkönen tekee minusta upeaa tekstiä, kirja liittyy myös Neuvostoliiton 20-lukuun, joka, kuten sanottu,  tällä hetkellä kiehtoo kovasti.

Ornamentti - puumerkki alkukodista

Kuvataidekierroksenikin ovat maalta muutettua alkaneet. Helsingissä on ollut ja on paljon nähtävää, mutta eniten vaikutuin Tampereella Sara Hildénin Marika Mäkelä -näyttelystä.

Hullaannuin Mäkelän töihin Galleria Katarinan aikoihin, 80-luvun alun etäisesti metsänäkymiä mieleen tuoviin maalauksiin, mutta viime aikojen merkkejä sisältäviä töitä ja erilaista kimallusta olen katsellut jonkin verran ymmälläni. Hildénin äänioppaat* avasivat nyt niitäkin. Ostin jopa näyttelykirjan, vaikka olenkin kirjanostokiellossa. Siinä Sarianne Soikkanen keskustelee koristeellisuudesta taiteilijan kanssa:

– Ikimuistoinen nautintaoikeus kuvaa parhaiten suhdettani koristeellisuuteen. Ornamentiikka liittyy ihmisyyteen mutta se ei ole kenenkään omaa. Se on lähtenyt liikkeelle yhteisestä alkukodistamme. Se on jotain merkittyä. Sillä on ollut erilaisia tehtäviä eri kulttuureissa. Kysymys on esimerkiksi siitä, miten ihminen merkitsee reviirinsä ja signeeraa oman paikkansa, jotta löytää sen muiden joukosta. Ornamentti on yhdenlainen puumerkki. Se on turvapaikka….Minua kiehtoo se ketju, kuinka jokin asia ikonisoituu ja päätyy merkiksi. On yllättävää, mitkä asiat saavat merkin ja minkä näköiseksi merkki muodostuu.

*Opin tämän infrapunavempaimen nimen kun luin, että Siri Hustvedt kertoi HS:ssä vihaavansa niitä. Näyttelyssä pitää kuulemma vain istua työn edessä niin pitkään, että se avautuu, vaikkapa tunteja.  Mielipide sopii hyvin Hustvedtin suuhun. Itse kuulun niihin tavallisen näyttelyrahvaan edustajiin, joita auttaa tulkinnassa kovasti, kun kuulevat, mitä taiteilija on työtä tehdessään on ajatellut ja tuntenut.

helsinkig-normal.jpg

Guggenheim toi Helsingin maailmankartalle

Guggenheim-kilpailun satoa näytetään esiteltävän. Minua nauratti kovasti Otso Kantokorven blogista löytämäni tieto siitä, miten säätiö on jo tuonut Helsingin maailmankartalle.

* Samuli Paronen: Tieto on tietämystämme kohdannut häiriö.

P.S. 28.10.

Hyvänen aika, huomaan vasta nyt, että Venäläisen avantgarmen manifestit -kirja on myös ladattavissa ilmaiseksi netissä, mutta mielihyvin maksoin siitä 18 e, mukavampi on lukea kirjaa sängyssä kuin joltain ruudulta pöydän ääressä!