Mustikkametsä on marjanpoimintaympäristöistä meditatiivisin. Valoisa, muttei paisteinen. Ei ryteikköjä eikä onkaloita, joihin saapas ennalta varoittamatta hulahtaa. Voi olla polvillaan varvikossa tai pehmeässä sammalikossa ja aistia irtovan marjan hivelevää pyöreyttä sormillaan. Sillä mustikkahan tietysti poimitaan käsin, rauhallisesti.
Toisaalta meditatiivinen ympäristö saa ihmisen suvaitsevaiseksi myös niitä hätäisiä ja ahneita kohtaan, joiden pitää riipiä marjat poimurilla.
 
Mustikkaa on täällä Kanta-Hämeessä niin ettei miesmuistiin! Olen meditoinut pakkaseen jo parisenkymmentä litraa ja tehnyt muutaman piirakankin.
Kuulun siihen koulukuntaan, että ainakin ensimmäinen piirakka pitää tehdä pullataikinapohjaan.

Tytär ja vävy piipahtivat, ja kun vävy oli lomansa alkajaisiksi tehnyt murotaikinapohjaisen mustikkapiirakan, päätin pysyä samalla linjalla, mutta kehitellä jotain lisää. Aloitin murotaikinapohjasta - margariinia, sokeria, vehnäjauhoja, nesteeksi omenamehua sen verran vähän, että leivinpulveri toimi eikä tarvinnut laittaa soodaa. Päälle laitoin tavalliseen tapaan tuoreita mustikoita ja sokeria ja paistoin rengasvuoassa.  Mutta juju seuraa nyt:
jäähdytin piirakan, kaadoin päälle kerroksen tuoreita mustikoita, pistin vuoan hetkeksi pakastimeen. Keitin hyytelösokerista paketin ohjeen mukaisen kuorrutteen, otin vuoan pakkasesta ja kaadoin kuorrutteen päälle. Tuli oikein raikkaanmakuinen ja juhlavannäköinen piirakka!
Itse asiassa tuota marja-hyytelösokerikuorrutusta laitan nykyisin melkein joka paikkaan, juustokakkuun, rahkapiirakan päälle tai ihan sinälläänkin piirakkapohjalle.

Vadelmatkin kypsyvät ja panin liköörituotannon alulle.
Tämä resepti on kulkenut sukupolvelta toiselle bulgarialaisessa perheessä. Aurinkoisena päivänä kirkas lasipullo kerätään täyteen oikein kypsiä vadelmia. Päälle kaadetaan viinaa niin paljon kuin pulloon mahtuu.  Alkon myymistä tuotteista Koskenkorva on parasta. Se on kuulemma viinoista sivumauttomin, näin minulle neuvoi aikoinaan Alkon myyjä. Pulloa pidetään neljä viikkoa mahdollisimman aurinkoisessa paikassa. Sen jälkeen neste suodatetaan talteen. Vedestä ja sokerista keitetään siirappi ja joukkoon pannaan kiehumaan vaniljatanko. Pullosta siilattu neste yhdistetään jäähdytettyyn siirappiin ja seisotetaan edelleen viikon verran, että maut tasaantuvat.  Nautitaan vain pieniä lasillisia erityisissä tilaisuuksissa.
Että mitäkö tehdään viinassa lionneille marjoille? Käytetään mielikuvitusta.

Ja kun sienikammoinen sisarkin hävisi mökiltä, niin huomenna on listalla kastike ensimmäisistä kantarelleista. Kiitosta vaan kaikesta, metsänemäntä!