Henkinen hyhmä on asettunut taloksi, mikä on tietysti vuodenaikaan kuuluvaa.
Nyt pitäisi myös ruokahalun lisääntyä. Mutta päinvastoin: on  vaikea keksiä mitään, mitä tekisi mieli syödä. No, vihreää salaattia ja tomaattia, mutta muuta? Keksin vain kypsät juustot, munat ja munakoison.
Olen paistanut  hiostettuja munakoisoviipaleita pannulla ja syönyt niitä valkosipulilla maustetun jogurtin kanssa. Olen voidellut paistetut viipaleet aivarilla - joka tuoteselosteen mukaan sisältää myös munakoisoa - rullannut ja gratinoinut juustolla. Kaksi yksilöä odottaa kolmatta reseptiä vihanneslokerossa.

60-luvulla Helsingissä myytiin purkeissa moldavialaista munakoisokaviaaria, баклажанная икра, jonka suurkuluttaja olin. Olen tehnyt itsekin sitä erilaisilla resepteillä, mutta yhtä hyvää en ole onnistunut saamaan aikaan.
- Se on kuin lihaa, sanoi tunisialainen ystävätär aikoinaan munakoisosta ja kertoi, että suurperhe eli kerran yhdeksän kuukautta ilman lihaa, kun taiteilijaisä ei saanut oikein töitään kaupaksi.  Oman puutarhan munakoisoilla pärjättiin, hän sanoi.
Jotain lihamaista maussa onkin. Mutta toivottavasti he söivät jotain proteiinia sisältävää myös, sillä munakoisossa proteiinia on hyvin vähän. Esimerkiksi sitä musakan arabiversioita, jossa munakoison, tomaatin ja sipulin lisäksi on kahviherneitä.