Sadepäivänä on  aikaa katsella ympärilleen. Kaikki pirtin huonekalut tässä ympärillä ovat isä- ja äitivainaan hankkimia, vain tekstiilit on uusittu. Kun vanhemmat aikoinaan perivät talon, he kuskasivat kaikki vanhat, pappavainaan tekemät huonekalut varastoon ja ostivat uudet ja käytännöllisemmät.
Kun avaan etukammarin peilipiirongin - no se sentään on mamman ajoilta! - laatikoissa on äidin ja isän aikaisia tavaroita. Minä olen siis tyyppi, josta ei jää edes mitään aineellista jälkeä tänne! Olenko mitätön tyyppi vai ekotietoinen kuluttaja? Riippuu ehkä katsojasta.

Jos huonekalut ovat käytännöllisiä ja ehjiä, miksi vaihtaa? Ja tosiaan, onhan takakammarissa minun hankkimani Billnäsin pieni kirjoituspöytä. Olen myös hakenut varastosta papan tekemät jugendvaikutteiset tuolit, maalannut ne ja korvannut niillä etukammarin rumat ostotuolit.
Ja rakennutinhan kompostikäymälän. Ja pihan  puut ja pensaat ja maatiaiset ovat suurimmaksi osaksi minun istuttamiani.

Vanhat tyrväntöläiset filosofoivat: ihminen lähtee tästä mailmasta piironkin laatikot sekasin.
Äidin ja isän  jäljiltä laatikot ovat ainakin aika hyvässä järjestyksessä, ei auta sotkea…

* …platinaa

Kuulun siihen ikäpolveen, joka luki koulussa latinaa ja mieleen jäikin muutama lentävä lause. Tuo sic viittaa tietysti nimenomaan kunniaan, mutta eikö tavallisen ihmisen mainen kunnia aineellistu juuri tavaroihin? Mitä kalliimmat tavarat, sen kunniakkaampaa.
Suosikkini lentävistä lauseista oli Bene vixit, bene latuit, elit hyvin, jos pysyit hyvin piilossa. Enkä ajatellut vain sitä, että tekemätöntä käännöstä kuulusteltaessa oli hyvä piiloutua edessä olevan selän taa. Se on pessimistin lause, maailma on paha, pysy siis piilossa. Toisaalta pidän myös Samuli Parosen aforismista Kaikki eivät voi piiloutua riviin.
Molempia malleja on tavallaan tullut kokeilluksi - mutta onko tämä uusien tavaroiden kaihtaminen nyt taas piiloutumista?

Ja kultaa:


1812905.jpg


Mrs. Morbidi  on ystävällisesti muistanut minua nettiluottokortilla - vähän aikaa sitten kävin hakemassa hukkaamani luottokortin tilalle uuden ja nyt tuli toinenkin! Senkin kyllä hukkaan, kun en laita sitä sivulaatikkoon, sic transit…

Säännöt ovat:

1.    Tunnustuksen voi antaa viidelle henkilölle.

2.    . …joista neljä seuraa blogiasi.

3. Yhden täytyy olla uusi blogissasi ja asua eri puolella maailmaa.

4. Linkitä siihen blogiin, josta sait tämän tunnustuksen.

Hm, en tiedä ketkä seuraavat blogiani, mutta yritän poimia neljä blogiani kommentoinutta - pois lukien ne joille viimeksi laitoin Timantin:

mm, joka kirjoittaa minua kiinnostavista asioista, näennäisesti hieman erilaisesta maailmankatsomuksesta lähtien kuin omani, mutta huomaan silti enimmäkseen olevani samaa mieltä hänen kanssaan.
Iines, joka myös on kiinnostunut luonnosta, ottaa upeita luontokuvia ja kirjoittaa muutenkin eläytymisen herättävällä tavalla.
Obeesia, jonka kanssa jaan mm. innostuksen luonnonkasveihin.
utuinen on se uusin kommentoija, joka asuu lisäksi eri puolella maailmaa.