Kun uni ei oikein tule, on mainio tilaisuus ajatella vuorokaudenajanvärisiä ajatuksia.
Katsottuani eilen ennen nukkumaan menoa tv:ltä filmin ja luettuani kaiken aikaa lehtiä, muistelin niitä häviön syyt- listoja, joita koulussa laadittiin. Siis Rooman häviön syyt, Napoleonin häviön syyt jne. Yhdessä historian kokeessa, johon olin valmistautunut huonosti, vastasin viimeksi mainittua koskevaan kysymykseen: "aiheeton itsevarmuus" .

En ole lukenut Spengleriä ja siksipä voinkin kirjoittaa aiheesta kolmannen osan tuolla yllä mainitulla tyylillä. Voittajien ahneus, härskiys, ylimielisyys, kyynisyys, tietämättömyys; voitettujen voimattomuus, periksi antaminen, tietämättömyys, kyynisyys. Yhteinen hämmennys tekojen seurauksista, kun eriarvoisuuden kuilu näyttää repeävän yhä tuhoisammaksi.

Antti Blåfield näytti käsittelevän vähän samaa asiaa Hesarin kakkossivun Pekka, sinäkö se olet? -jutussa. Meidän sukupolveamme hän kuvaa mahdollisuuksien sukupolveksi, jolta maa jotenkin luiskahti alta. Vanhat olettamukset vaurauden ja hyvinvoinnin lähteistä ovat kumoutuneet, maailmasta onkin tulossa valtava hikipaja. Maailmanlaajuinen tietoverkko antoi kaikille mahdollisuuden sanoa ja jakaa mielipiteensa, mutta maailmasta onkin tullut valtava pulinaboksi. S
euraavan sukupolven työksi jää taas jälkien korjaaminen, Blåfield kirjoitti.

Nukkuikohan Blåfieldkin huonosti?  Mutta on meillä kyllä syytäkin nukkua huonosti. Anteeksi, tulevat sukupolvet!