Tai jostain sentapaisesta. Täällä ei näy Telluksen televisio, se kuvalaatikko, jonka edessä ennen istuin kuin tatti iltaisin viimeisestään puoli yhdeksästä alkaen. Ja kun en edes lue iltapäivälehtiä, käteni on kirvonnut ajan valtimolta ja olen kauhistuttavasti ulalla - näin aiheeseen sopivaa ilmaisua käyttääkseni.
Ajelehdin aivan oman aikatauluni mukaan täällä digittömässä avaruudessa.  Herään, luen lehden, menen laittamaan aamiaista ja avaan keittiössä radion Peilin kanavalta. Joku on valikoinut sinne meikäläisen valinnan helpottamiseksi Ylen tv-ohjelmienkin parhaimmistoa - mm. Teemalta, jonne ne meitä digiänkyröitä painostaakseen ennen kokosivat kaikki kiinnostavimmat ohjelmat. Peililtä tulevat kyllä samat ohjelmat pitkin päivää, mutta sehän on oikeastaan ihan hyvä.  Aamu-unisia ja iltaunisia kohdellaan tasapuolisesti. Ja aamiaispöydästä päiväni jatkuu ihan omalla pohjalla seisten - ilman että minä, entinen mediariippuvainen, vilkuilisin ohjelmatietoja. Silti iltakin menee kamalan nopeasti.

Hesarin toimittaja Jyrki Räikkä, jonka digiaiheiset tekstit ovat melkein kuin minun ajatuksiani, kirjoittaa julkisen palvelun asemaa kaivertavista digin salakatselijoista - katsovat laitteen kautta ja netissä lupaa maksamatta. Ylen radiokanavatkin ovat julkista palvelua, joten myös minä tavallani kaiverran sen rahoitusta olemalla maksamatta tv-lupaa. Mutta olen samaa mieltä Räikän kanssaan siitäkin, että budjettirahoitus on paras ratkaisu. Se on ainoa järkevä tapa rahoittaa yhtiötä, jolla on julkisen palvelun velvoite. Tosin pitäisi kyllä selvittää, mitä tämä velvoite oikein merkitsee.

Päätin vakaumustani vahvistaakseni lukea Fahrenheit 451:tä. Toistaiseksi on ollut niin paljon muuta ohjelmaa - poikkeuksellisesti - että lukeminen on jäänyt aika vähälle. Mutta hienoa tekstiä Bradburylla on! Hesarissa Kari A. Hintikka kirjoitti jaikusta ja näistä muista tietoavaruuden uutuuksista. Bradburyltä jotenkin kuulostavat nekin, pitää ottaa aikaa Bradburylle. Mukavintahan muuten on lukea sängyssä. Olohuone tv:ttömässä nykyisyydessä on oikeastaan turha, sen voisi vaikka vuokrata pois.

Kiinalaista pakkovaltaa
Kiinassa  tv:n digitalisoinnin arvostelu on kuulemma kielletty. Siellä ei haluta kuulla, että kuvanlaatu ei parane, että digiboksi ei toimi ja että ihmiset eivät halua siirtyä pakon edessä kalliiseen, vaikeaan järjestelmään, jolla ei käyttäjälle ole mitään lisäarvoa.
Ajatella, että Kiinassa yritetään pakottaa ihmisiä tuollaiseen järjestelmään ja tuollaisin keinoin!
Kun googlasin Jyrki Räikän nimellä löytääkseni jonkin linkin, löysinkin tämän.