Mummolan lelut ovat yhteisiä. Pikkuveli, 8 kk, tarraa ensimmäiseksi traktoriin. Myös omenanpuolikas ruokapöydässä muuttuu joksikin kulkuneuvoksi ja alkaa hurista. Mutta kyllä Kanamarjakin, 3 v, haluaa saada traktorit, joita on kaksi, iso ja pieni.

– Leikitään, hän sanoo mummolle. – Tää iso on äiti ja tää pieni on lapsi. Oo sä tää, mä oon tää.

WP_000147%20%283%29-normal.jpg

Muistelen Stendhalin Rakkaudesta-kirjan kohtaa, jossa kerrotaan ”pariisilaisesta typeryksestä”. Tämä luuli Versaillesin puutarhan muotoonleikatut puut nähtyään, että ne olivat  luonnostaan kasvaneet sellaisiksi.

Hm. En leikkele puita muotoon, edes omena- tai päärynäpuita, vaikka ilmeisesti pitäisi. Mutta kun katson pihaan lapsena istuttamaani mäntyä, niin on se muodoltaan ihan erimallinen kuin männikössä kasvavat lajitoverinsa. Kasvupaikka sen tekee.

Yritän kuitenkiin välttää kiusauksen selittää traktorien erilaisia rooleja sen paremmin tämän analogian pohjalta kuin biologisilla perusteillakaan. Kerron vain, mitä näin.