Kesästä tulee aurinkoinen ja kuiva.
Mistä tiedän? Uskon itseäni viisaampiin - sellaisiin, joiden geeneissä on ikiaikaista viisautta. Tässä tapauksessa harakoihin. Ja ns. vanhaan kansaan.

Kodikkaasti rupatteleva harakkapari on ryhtynyt rakentamaan pesää ruotsinpihlajaan noin metrin päähän kotipysäkistäni vilkkaasti liikennöidyn kadun varressa.
Vanha kansa taas tiesi, että jos harakka tekee pesänsä korkealle, tulossa on sateinen kesä, jos matalalle, tulossa on aurinkoinen ja kuiva kesä. Harakanpesien keskiarvo on kuulemma noin viidessä metrissä. Mutta tämä pesä on jotain kahden ja puolen metrin korkeudella.
Kännykkäkuvaa näistä vikkelistä, kauniista linnuista en saanut onnistumaan ja bussikin tuli kesken kuvausyritysten.

Tytär muuten kutsui aikoinaan isoja tummia lintuja yleisnimellä varikka. Pienempien pyrstönkeikuttelijoiden nimi oli taas räkäräkki.
Nykyisin tytär tuntee aika monta lintua äitiään enemmän - ei vain ulkonäöltä, vaan myös laulun perusteella. Hän on palauttanut lainassa olleen Laulavan lintukirjan äidilleen, joka ei ole oppinut tunnistamaan lintuja laulusta, vaikka yritti sitä aikoinaan opiskella kirjasta.
Jospa tänä kesänä.