Löysin sänkyni yläpuolelle spottiin mahtuvan led-lampun ja olen mielissäni. Kun hehkulamppuspotit loppuivat, käytin halogeeneja. Niitä saa lähikaupasta, mutta millaisia! Paitsi että ne kuumenevat, ne alkavat myös haista. Pesukaan ei auta kuin hetkeksi, kysymys ei ole siis mistään pintakäsittelystä. Eikä niiden ikäkään tunnu olevan pitkä. Ja ns. energiansäästölamput vasta vihonviimeisiä ovat, haisevat, hajoavat helposti, eivätkä edes valaise. Ledit ovat pelastus. Niitä on nopeasti tullut erilaisia ja hinnatkin ovat halvenneet. Mutta vaikka kaupoista ei vielä löydy juuri samanmallisia ledejä kuin entiset spotteihin tarkoitetut, löytyi kuitenkin niin pienikupuinen, että se mahtui spottiin. Valaisee, ei kuumene eikä haise ja ikääkin luvataan.

Myös kynttilät uudistuvat. Lappeenrannan yliopisto kuulemma tutkii mahdollisuuksia siirtyä maaöljypohjaisista, siis uusiutumattomaan luonnonvaraan pohjautuvista parafiinikynttilöistä esimerkiksi kasvisöljypohjaisiin. Kotimaisista raaka-aineista ehdolla ovat mm. mäntyöljy ja rypsiöljy. Mäntyöljy, jos minulta kysytään! Vähenevän rypsiöljyn käytän mielelläni ruuanlaittoon. Mäntyöljyhän on sulfaattisellun sivutuote. Jos puu kerran kaadetaan, käytettäköön sitten kaikki hyödyksi.

Toista selluteollisuuden sivutuotetta, ligniinistä tehtyä vanilliinia olen myös ryhtynyt suosimaan ihan periaatteellisista syistä. Miksi ei korvata kaukaa tuotua, harvinaisista kasveista saatavaa tuotetta kotimaisella teollisuuden sivutuotteena syntyvällä? Tytär tosin huomauttaa, että vaniljaorkideoiden viljely ei mitenkään heikennä harvinaisten luonnonvaraisten kasvien asemaa ja on tärkeä elinkeino monille ns. kehittyville maille.

WP_000456.jpg

Tuoksuisivatko mäntyöljykynttilät? Tälle parafiinikynttilälle on pitänyt hankkia luonnonmukaista havuntuoksua.

Iäkkäät kaipaavat yhdenvertaisuutta  -otsikolla

Hesarissa oli tänään Mielipideosaston kirjoitus, jossa oli samanlaisia ajatuksia kuin minullekin on tullut mieleen vastapäättyneellä seniori-viikolla. Jonkin verran diplomaattisemmin ilmaistuna kylläkin, mitä ystävättärien kanssa olemme puhuneet. Olemme ajatelleet, että nuorille pitäisi ehkä alkaa tarjoilla pieninä annoksina tietoa siitä, että ihmiset eivät eläkkeelle jäätyään muutu kaikki samanlaisiksi. Että vanhat ihmiset muistuttavat nuoria ihmisiä siinä, että meitäkin on moneen lähtöön, vaikka rollaattorilla liikkuisimmekin.