Vein itseni Viikin arboretumiin keväänbongausretkelle. Lehden teossa pisimmälle - eivät vielä kuitenkin lehdiksi asti - olivat ehtineet tapansa mukaan selja ja taikinanmarja. Pienten tuomien, joidenkin lehtikuusten ja viitavaahteroiden oksillekin oli asettunut vihreitä silmuparvia. Jos tunnistaisi lintuja laulusta, tähän voisi liittää luettelon siitä, keitä muita niille oli asettunut.
Kotikulmilta olin bongannut kukkivan
leskenlehden ja sinivuokon, Viikissä lista kasvoi vain
valkovuokoilla, nekin vasta aloittelevia. Matkalla Viikkiin itse
teossa tavattiin tuoksuorvokeita, puutarhakarkulaisia kylläkin
kai.
Kukkakaupan Kaikki 5 e -laatikosta
bongasin kevätkasvien ihanimpiin kuuluvan jouluruusun,
vihreäkukkaisen, mistä syystä se kai oli vitosen
laatikkoon joutunutkin. Kun aikoinaan näin sen myös
vihrekukkaisen luonnonvaraisen pikkuserkun Balkanin vuorilla, olin
välittömästi otettu lajista. Ehkä se menestyy tyttären pihalla.
Panen merkille, että kasvien muoto ja rakenne taitavat olla melkein väriä tärkeämpiä minulle. Pidän malliltaan hauraan runollisista, mutta samalla mehevänoloisista kasveista. Kerran Lauttasaaressa satuin rantaniitylle, joka oli sinipunaisenaan tuntomerkit täyttävistä pienistä kasveista. En ollut koskaan nähnyt niitä enkä hiukan nuokkuvasta kukkatertusta tai lehdistä pystynyt edes päättelemään, mistä heimosta oli kysymys. Taitoin kukkavarren, vein kotiin, avasin Hiitonen-Poijärven ja aloin laskea heiteitä. Joskus 50-luvulla opetettu menetelmä tuotti tulokseksi nimen: pystykiurunkannus. Tilasin siemeniä aikoinaan Maatiaisesta, mutta kasvi ei halunnut asettua hämäläistontilleni. Pikkukoskelle antavalla rinteellä, pääosin erään omakotitalon pihalla, sitä voi kuitenkin käydä ihailemassa tiettyyn aikaan keväästä.
Ainuttakaan hyönteistä en muuten nähnyt. Toivottavasti ne kaikki voivat kuitenkin hyvin talvisäilössään. Muuten meidänkin käy huonosti. Viime vuonna kesämaillani oli pölyttäjähyönteisille tapahtunut jotain siinä vaiheessa, kun vadelma piti pölyttää. Ei metsävadelman vadelmaa, vaikka normaalisti niitä on entisillä hakkuuaukeilla aivan määrättömästi.
Kommentit