Vanhojen finlandistien haastattelussa Hesarissa minua kosketti erityisesti Kristina Carlsonin kohtalo: hän unelmoi hankkivansa rahoilla yläleuan implantit, mutta luu ei riittänyt.
Tuttava sai äsken perinnön. Hän kutsui minut kahveille Ekbergille ja kertoi silmät loistaen suunnitelmistaan: hän hankkisi implantin! Röntgeniin oli vasta lähete. Toivon hartaasti, että luu riittää! Unelmien toteutusta on aina ihana seurata.

Minulla luu ei riittänyt implanttiin, jota hakemaan yleishammaslääkäri hätisteli. - Ei hätää, sanoi proteetikkohammaslääkäri. - Otetaan istutus reisiluusta ja jos se vuoden kuluttua on hyvin luutunut, implantti voidaan kiinnittää siihen.-
Ryi´iskelin hetken aikaa ja kysyin sitten, eikö ollut muuta mahdollisuutta. No oli tietysti perinteinen silta. Ymmärsin äänensävystä, että se oli karvalakkimallinen ratkaisu nykymaailmanaikaan. Kysyin kuitenkin, mitä se tarkoitti. Kun pääsin selville, että se tarkoitti sitä, että saisin yhden implantin hinnalla tavallaan kolme hammasta ja reilisuukin jäisi ehjäksi, otin ilman muuta sen.
Mieskin hankki noin kaksikymmentä vuotta sitten ison määrän implantteja. Yrityksellä meni silloin hyvin ja implantit osoittautuivat sittemmin kaikkein onnistuneimmaksi sijoitukseksi. Kun kaikki kiinteä omaisuus ulosmitattiin, implantit jäivät kiinteästi leukaluuhun. Implantteja ei tarvitse myöskään paikata eikä juurihoitaa, joten ne ovat parhassa tapauksessa elämänmittainen sijoitus. Mutta hintansa puolesta nimenomaan sijoitus. Ja siksi myös monelle saavuttamaton unelma.

Kun siltani viereinen ientasku tulehtui, hammaslääkärini - ei se em. proteetikko eikä se em. yleishammaslääkäri, vaan ienhammaslääkäri - sanoi, että sillalla on aikaa enää viitisen vuotta. Sen ikää voisi kylläkin pidentää hammaskiskolla, sellaisella muovisella yöksi laitettavalla suojuksella, vähän samanlaisella kuin jääkiekkoilijoilla.
Ystävättärellä oli jo sellainen. Hän sanoi, että se oli nyt muoti-ilmiö, hammaslääkärit määräsivät sellaisia kaikille, jotka eivät panneet vastaan. Kävin lukemassa netissä oireista, joihin sitä määrättiin ja oireista, joita se synnytti.
Päätin vastustaa kiskoa nettitietoihin vedoten ja onnistuinkin ensimmäisellä kerralla, mutta koska haluan pysyä väleissä hammaslääkärin kanssa, luovutin lopulta. Nyt olen mukana kiskomuodissa. Enkä saanut mitään niistä oireista, joita netissä valiteltiin. Kun kerroin sen kiskon tarkistuksessa hammaslääkärille, hän sanoi että minun kannattaisi kirjoittaa siitä netissä. Niin että tässä.

Koska tuskin voitan Finlandiaa eikä perintöjäkään ole odotettavissa, unelmoin nykyisin vain kovista keraamisista kruunuista takahampaisiin. Kahden hinnat olen raapinut kokoon, nyt kun vielä kaksi. Unelmia ja tavoitteita pitää olla!