Tohtori Rajlla oli lapsenomaisen pyöreä pää, takaraivo, otsa ja posket olivat pyöreät. Hän hymyili aina ujosti ja aurinkoisesti. Me muut tunnuimme hänen rinnallaan hyvän ja pahan tiedon puusta maistaneilta ja siitä vähän myrkyttyneiltä. Hän poikkesi meistä muista muutenkin. Hän oli jo valmis tohtori, oli tullut tekemään jotain tutkimusta, jonka laadusta en koskaan päässyt perille. Muut pojat olivat jatko-opiskelijoita, vain Hardyltä ja minulta puuttui ensimmäinenkin tutkinto. Tohtori Raj tuli jostain Intian takamailta ja oli rikas. Hän omisti norsun, kertoi Amar ja sanoi, että se oli rikkauden merkki siellä takamailla. Kun tohtori Raj tuli Eurooppaan, hänellä oli hyvä harmaa puku, valkoinen paita ja nahkakengät, mutta ei sukkia niissä. Hardy opasti häntä nolona ja kertoi, että Euroopassa herrasmiehet pitivät sukkia kengissään ja pojat ostivat tohtori Rajlle sukat. Voin kuvitella miten Hardy rypisti vaivaantuneesti kulmiaan ja tohtori Raj hihitti ujosti.

Kaikki naiset instituutilla rakastivat tätä viatonta miestä. Leipoivat hänelle kaiken aikaa kakkuja, nauroi Amar. Yhtenä viikonloppuna päätimme tehdä retken vuoristokylään, intialaiset pojat ja minä. Kylässä oli ravintolakin ja menimme sinne syömään. Me tilasimme, mitä halusimme, paitsi tohtori Raj. Hän ei puhunut kieltäkään ja Amar hoiti tilauksen hänen puolestaan. Tilasi hänelle munakkaan - Hardy selitti minulle hiljaa, että tohtori Raj ei osannut käyttää haarukkaa ja veistä eikä voinut siksi syödä ravintolassa muuta. Kun muille tuotiin erilaisia vartaita lisukkeineen ja tohtori Rajlle munakas, hänen iloiset lapsenkasvonsa synkkenivät hetkeksi. Me söimme ja juttelimme iloisesti, tyhjensimme varmaan pari viinipulloakin, kun huomasimme äkkiä, että tohtori Raj oli noussut pöydästä ja meni ulos. Kohli meni hänen peräänsä ja tuli pian takaisin. - Apua - meni naistenvessaan! Kohli raportoi nauraen. Minun piti mennä naistenvessan ovelle seisomaan ja selittää kaikille sisään pyrkiville paikallisille naisille, että odottaisivat, koska sisään oli mennyt ulkomaalainen mies, joka ei ollut ymmärtänyt ovessa olevaa kirjainta. Kun tohtori Raj tuli ulos, näki minut ja muut sisäänpääsyä odottavat naiset, hän tajusi tilanteen, nolostui ja pyyteli kaikilta niin hämmentyneen vuolaasti anteeksi, että meitä alkoi naurattaa, lopulta myös tohtori Rajta. Hänen ympärillään tuntuu aina olleen naurua, joka ei kuitenkaan ollut pahantahtoista, ja hän nauroi mukana.

Alkukeväästä tohtori Raj lähti Lontooseen johonkin kokoukseen ja me varustimme häntä sukilla ja neuvoilla. Saatoimme hänet porukalla rautatieasemalle. Tässä välissä minun täytyy kertoa käsilaukustani. Se oli epänaisellisen iso, skandinaavinen käsilaukku, johon mahtui melkein mitä vain. Sitä siellä myös oli, ja laukku tuli tunnetuksi ihmepussina. Kun kiisteltiin, jostain asiasta, minä sanoin, että hetkinen ja kaivoin suomalaisen kalenterini esiin. Siinä kerrottiin, mitä erilaiset mittayksiköt olivat metrisessä järjestelmässä, mikä oli minkäkin maan maatunnus, väkiluku tai kansantuote.

Ehkä muistini tässä kohtaa liioittelee vähän. No, siis rautatieasemalla Amar muisti äkkiä, että mansettinapit, jotka hänen piti lainata tohtori Rajlle, olivat unohtuneet asuntolalle. Hetkinen, sanoin minä ja muiden nauraessa ällistyneesti kaivoin mansettinapit käsilaukustani. Olimme Jalan kanssa ostaneet paidan ja ne syntymäpäivälahjaksi yhdelle zimbabwelaiselle pojalle, mutta kun huomasimme, että paidassa oli ommellut napit hihan suissa, mansettinapit olivat jääneet käsilaukkuuni.

Mitähän mahtaa kuulua tohtori Rajlle? Toivottavasti hän löysi jonkun ihanan, kakkuja leipovan naisen ja elää hänen kanssaan onnellisena elämänsä loppuun asti. Miehelle, jolla oli senmallinen pää ja niin viaton hymy, voisi kuvitellakin tapahtuvan sellaista, mitä meille muille, hyvän ja pahan tiedon puusta myrkyttyneille, ei.