Teen sennimisen tiedoston koneelle kirjastot/tiedostot-kohtaan ja otan siniselle muistitikullekin, nyt kun muistitikutkin löytyivät. Kirjoitan siihen, mistä mikäkin löytyy. Käyn sitten katsomassa täältä blogista, jos unohdan Missä-tiedoston nimen tai paikan. Blogistahan on tullut unohtuvien tietojen varasto. Käyn täältä katsomassa esimerkiksi, koska silmän verkkokalvoon tuli reikä, mistä voi päätellä, minä vuonna piti varata silmälääkäriltä aika. Siis jos muistan ajatella ajanvarausta.

Kuinka paljon on pakko muistaa, että selviää jokapäiväisestä elämästä? Tiedän että pitää muistaa, mihin lusikkaa käytetään. Mutta muutoin?

Kännykkä, se riiviö

Tavarat ovat tietysti kaiken aikaa hukassa – silmälasit, avaimet ja etenkin kännykkä leikkivät kuurupiiloa, niin että välillä niihin todella hermostuu.

Viimeksi kännykkään. Illalla nukkumaan mennessä huomasin, että kännykkää ei ollut missään. No, etsisin sen aamulla kakkospuhelimella. Pidän halpaa liittymää, että voin toisella puhelimella soittamalla etsiä sitä tärkeämpää kännykkää. Sitä ei ole tarvittu kuukausiin, joten se piti laittaa illalla lataukseen.

Aamulla soitin sillä nykynumerooni. Se soi olohuoneessa, helppo homma. Jossain siinä nurkkauksessa, jossa kaksi sohvaa on kulmikkain. Ääni oli jotenkin vaimea, sitä ei oikein pystynyt paikallistamaan eikä ainakaan valoa välkkynyt missään. En löytänyt mitään siihen mennessä, kun soitto lakkasi. Uusi soitto, uusi pengonta. Heittelin tyynyt ja shaalit pois sohvilta, ei mitään. Mitä jos joudun soittelemaan niin kauan, että akku loppuu etsittävästä puhelimesta?

Toinen sohva on futon, siinä ei ole vaikeasti tutkittavia uumenia. Toinen sen sijaan on ei-vuodesohva, joten sitä ei saa auki. Olenko joskus aukaissut sen imurointia varten? Nyt en keksi, miten. Työnnän kättäni selkänojan, sivujen ja tyynyjen väliin. Löytyy yksi kadoksissa ollut lelu, ei muuta. Kurkistan sohvien alle, siirrän nurkkauksessa olevan vetolaatikollisen tason toiseen paikkaan, avaan vetolaatikon. Soitan kolmannen kerran. Jossain sohvan tienoilla se soi, *#*>%#!!! Joskus olen etsinyt takataskussa soivaa puhelinta, kääntyillyt ennen kuin tajunnut, miksi se tuntuu soivan koko ajan vähän eri paikassa.

Känny on pakko löytää, olen muutamaksi päiväksi lähdössä tyttären luo. Sitä paitsi hän on voinut yrittää soittaa ja kertoa, onko saanut viestini ja tuleeko illalla vastaan kirkolle.

Siirrän isoa painavaa sohvaa ja yritän kurkkia sen uumeniin alakautta. Sohvan pohjakankaassa yksi paikka roikkuu. Kokeilen ulkopuolelta ja siellä se on! Mutta miten siihen pääsisi käsiksi? Keksin vain yhden tavan. Haen työkalulaatikosta mattoveitsen ja teen viillon. Vot! Känny kilahtaa, kun otan sen käteeni. Tyttäreltä on tullut viesti, kertoo tulevansa hakemaan minut illalla siltä bussilta, jonka olen hänelle ilmoittanut.  

WP_000219-normal.jpg

Ilmeisesti se ei ole vain iästä kiinni.