Osittainen auringonpimennys - mutta mikäpä tässä elämässä täydellistä olisi.

Paitsi se auringonpimennys silloin 1990.
Meillä oli silloin kesäpaikkana pientila itäsuomalaisella vaaralla ja kutsuimme länsisuomalaisia tuttavia katsomaan pimennystä, koska sen piti pilvisestä säästä johtuen näkyä vain Itä-Suomessa. Hetken aikaa sen alku näkyikin. Istuimme joukolla talon katolla hitsauslasit käsissä. Mutta sitten pilvistyi.
Menimme vaaran korkeimmalla kohdalla olevaan kivikkoon, jossa olin usein nähnyt kyyparin - oli kehotettu tarkkailemaan matelijoita ja lintuja. Kyyt pysyivät piilossa, mutta maisema todella pimeni sydänhetkellä ja linnut vaikenivat.

Nyt ei ole hitsauslaseja ja aurinko rupesi ennakkotiedoista poiketen juuri pilkistelemään. Radiossa kehotettiin tekemään neulanreikäkamera, pistämään reikä kartonkiin ja katselemaan sen taakse heijastuvaa ylösalaista camera obscura-kuvaa.

Lintujen lisäksi eläimistä tarkkailen tällä kertaa ehkä vain metsäjänistä - Hesarin testin  mukaan olen metsäjänis.
Se kasvimaatani parturoinut yksilö kävikin siis vain sukuloimassa. Söi muuten harson alta kaikki kuusi kaaliakin.