tiivisti Viivi Luik Varjoteatterissa vaikutelmansa roomalaisesta elämämenosta, joka keskittyy sen ympärille, millaisen vaikutuksen tekee ulospäin. Tärkeintä ei ole, mitä ja miten on, vaan miltä näyttää.

Luik jatkaa vertausta kirjoittamalla, että Alppienin pohjoispuolella tytötkin ovat miehiä. Jossain Alppien kohdalla kulkee niiden kanssa samankorkuinen kulttuurierojen vuoristo, joka pitäisi pystyä ylittämään.
Kun seuraan huolestuneena, mitä Euroopassa on tapahtumassa, vedän Luikin huomiosta laajempia yksioikoisia johtopäätöksiä. Itä ja länsi eivät kohtaa, mutta vaikeaa se näyttää olevan etelälle ja pohjoisellekin.

Tämä syötiksi nostamani ja sinänsä kiinnostava yksityiskohta ei tee oikeutta upealle kirjalle. Kysymys on paljon enemmästä, monivivahteisemmista huomioista ja tulkinnoista maailman ja elämän menosta.
Alussa pieni tyttö löytää kyydityksen jäljiltä tyhjentyneen virolaistalon lattialta repeytyneen kirjan, joka on avautunut Colosseumia esittävän kuvan kohdalta. Siitä alkaa elämänmittainen, mielenkiintoisesti kuvattu matka monien kaupunkien kautta kohti Colosseumia,  historian ja kulttuurien ja ihmisten ymmärtämistä ja yhteyksien löytämistä.

Muistaminen on merkitysten löytämistä, kirjoittaa puolestaan
Merete Mazzarella Matkalla puoleen hintaan -kirjassa. Olen pitänyt kovasti kaikista Mazzarellan omaelämäkerrallisista kirjoista, mutta tästä vieläkin enemmän kuin aiemmista!
Kirja on vielä kesken, joten ehkä kirjoitan siitä, kun palaan viikon päästä Savosta.

Alkaa olla jo tapa, että tihrustan Linnan juhlia savolaiselta sohvalta. Mutta tulevalla viikolla tuntuu kyllä olevan vieläkin jännittävämpää seurattavaa. Sitä, miten euron ja Euroopan käy ja miten kulttuurierojen vuoristoa ylitetään.