Pankkiautomaatilla oli jono. Harmaatukkainen mies paineli automaatin painikkeita, mutta ei saanut mitään. Etummaiset vilkuilivat merkitsevästi: mies ei kai osannut käyttää automaattia. Joku huomasi kysyä, oliko hänellä Sampo Pankin kortti. Mies myönsi, ja jonossa seuraava meni automaatille mutisten, että niin kyllä hänelläkin, mutta sai rahansa. Samoin seuraava. Vanha mies meni takaisin ja yritti uudestaan. Nuori mies takaani sanoi, että "annas kun minä yritän", meni automaatille ja nosti omat rahansa. Vanha mies tuli taas automaatille, ja yritin esittää, että hänen kannattaisi ehkä mennä pankkiin sisälle hoitamaan asia, jos kortti ei toimi. Nyt mies ei kyllä löytänyt korttiaankaan. Se taisi jäädä koneeseen, hän sanoi minulle. Ei voinut, kun siinä kävi jo yksi ihminen välillä, minä sanoin ja tarkistin vielä asian. Panitte ehkä taskuun, sanoin ja menin automaatille, nostin rahani ja mies jäi kaivamaan taskujaan ja kassiaan.

Koska tarvitsin 50 euron setelin, menin sisälle pankkiin vaihtamaan rahaa. Toisen kassavirkailijan asiakkaana oli ehkä kehitysvammainen mies, jonka asiointi kesti pitkään. Samaan aikaan toisen virkailijan luona ehti käydä sekä somalinainen, romaninainen että nuori, sairaankalpea tyttö. Asioimassa ja maksamassa kalliita palvelumaksuja. Ehkä heillä ei ollut tietokonetta, taitoa käyttää sitä tai ehkä luottotiedot eivät olleet kunnossa, että olisivat voineet saada pankkikortin, ajattelin. Vanha mies automaatilta tuli sisään ja jäi odottamaan vuoroaan siinä vaiheessa, kun olin saanut setelini vaihdettua.

Taisin saada jonkinlaisen läpileikkauksen siitä, keiltä pankit keräävät nämä hintavat palvelumaksunsa. Ilmeisesti niiltä samoilta ihmisiltä, joista kirjoittamista pääministeri halusi vähentää. Kirjoitan nyt kumminkin. Minusta tuntuu, että tässä itsepalveluun siirtymisen ja palvelujen verkkoon siirtämisen huumassa jotain jätetty huomiotta.