Alkukesää voi tallentaa kuvina vaikka kännykkään. Mutta entä tuoksut?
Kun astun ovesta ulos, vastaan hulmahtaa syreeniaidanteen tuoksu. Muutaman askeleen päässä siihen sekoittuu kielontuoksua pihlajan alta. Pihlaja on jo kukkansa varistanut, samoin omena. Ulkorakennuksen nurkalla koivunlehtien raikas aromi peittää muut tuoksut. Ja illassa on jokin määrittelemätön oma kokonaistuoksunsa, joka huokuu maasta ja järveltä.
 
Vanhempien kirjahyllyssä oli Kodin taitosanakirja, jota lapsena innokkaasti lueskelin. Löysin sieltä hajuveden teko-ohjeet. Otettiin kaksi pulloa, josta pienemmän suu mahtui sulkemaan isomman suun. Pienempään laitettiin puhdas, öljyllä imeytetty sieni. Suurempaan vaihdettiin koko kesän tuoksuvia, tuoreita kukkia ja syksyllä sieni huuhdottiin spriillä.
Heti toimeen! Pullot löytyivät ja sieni, öljykin - mitähän mahtoi olla, sillä niihin aikoihin ei ruokaöljyjä käytetty? Spriitä ei ilmeisesti kuitenkaan tarvittu, sillä luultavasti projekti unohtui viikossa parissa.

Muistelen lukeneeni, että Chanel No. 5:n venäläistaustainen suunnittelija olisi sanonut, että hän oli yrittänyt tavoittaa Karjalan järvien öisen tuoksun maailmankuuluksi tulleessa hajuvedessä. Netistä löytyi tämä tarina.
Nykyisellään käytän harvoin hajuvesiä, joskus bulgarialaista ruusuöljyä, joka on pitänyt arominsa viisi vuotta,  joskus Body shopin tuoksuöljyä. Tuttavapiirissä on pari tuoksuista päänsärkyä saavaa, joiden seurassa vältän niitäkin paria tuoksua. Joskus olen joutunut heittämään maalta poimimani tuomenoksat autosta ulos kesken kotimatkan, kun sekä mies että tytär saivat niistä päänsärkyä.