Pienet inisevät herätyskellot ovat saapuneet. Hyttysverkot ja hyttysverhot eivät niiden vapautta suitsi.
Mutta pitää olla positiivinen: alkukesän aamut ovat niin ihania. Moniääninen liverrys kaikuu, siis kirjaimellisesti kaikuu rantaviidassa ja se kuuluu, kun liikenne ei vielä paahda täysillä.
Tuomien jälkeen sireenien ja omenapuiden tuoksua, valkonarssissien jälkeen kielon.
Kaikki on kauneimmillaan viistossa valossa, aamun tai illan. Tuomien ja kirsikoiden terälehtiä näkyy satavan vastavaloon.

Tulee jo ajatelleeksi, miten tätä taas kohta kaipaa koko pitkän talven.

Anteeksi hätäisyyteni, yleensähän tällä ajatuksella aletaan uhata vasta juhannuksesta.