Tukholman Modernassa käynti ei ylittänyt inhimillistä jaksamista. Museo oli täynnä sinänsä hienoja valokuvia, mutta sellainen määrä antaa oikeuden kävellä ison osan ohi.
Siri Derkertin retrospektiivinen näyttely olikin pääasia - ystävätär oli pyytänyt näyttelyseuraukseen ja minulle sopi hyvin. Näyttely oli upea ja mikä ei niin yleistä näissä koko elämän mittaisissa näyttelyissä: työt paranivat loppua kohden. Viimeisimmät, jättimäinen gobeliini ja betonilaattatyöt olivat suorastaan mykistäviä - juuri niistä en onnistu löytämään kuvia, vaikka muista töistä kyllä löytyy.
Näyttelystä voi sanoa, että se ei ollut vain kokoelma taideteoksia, vaan kertomus elämäntyöstä, jonka vaikutukset ulottuivat moneen suuntaan yhteiskunnassa. Pakko ihailla upeaa ihmistä!

Museon varsinaiset kokoelmat oli isoksi osaksi kuljetettu valokuvien alta Malmööseen, mutta muutama huippuhieno sali oli paikoillaan. Neuvostotaiteen 20-luku on kiehtonut minua aina ja kun keväällä luin Bengt Jangfeldtin kirjan
Majakovskista ja hänen piiristään, nyt entistä enemmän.
Yhteen saliin
oli jätetty nimenomaan sitä aikaa. Salissa näin Fritz Langin profeetallisen Metropolis-filminkin.  Vähän ihokarvoja nostaa pystyyn ajatus siitä, että filmin profeetallisuus ei ole tyhjentynyt, kun kurssi on taas kääntymässä vähän enemmän kohti filmin kuvaamaa kahtiajakoista yhteiskuntaa, mitä kehitystä brasilisaatioksikin kutsutaan.
Näin myös ensimmäistä kertaa Tatlinin
Kolmannen internationalin monumentin kultaisen nahkakuun  alla.

Posliinilla parempaan maailmaan

Tatlinista saa aasinsillan Tampereen Vapriikin
Agitaatioposliinia-näyttelyyn. Yksi Tatlininkin suunnittelema posliinikuviointi löytyi sieltä.
Agitaatioposliinin idea nauratti, mutta kiehtova näyttely! Jos museokaupassa olisi ollut
Malevitšin puolikuppi,  olisin ostanut sen itselleni asettamistani ostokielloista huolimatta. Ei ollut.

Vapriikissa oli Tampereen historiaa sarjakuvatietoiskuina, vuoden 1918 Tamperetta, amerikkalaisia historiallisia juhlapukuja - voi sanoa, että jokaiselle jotakin. Sitä paitsi Vapriikin ravintola on niitä harvoja paikkoja, joissa nykyisin hirvenee syödä ns. ulkona. Kohtuuhintainen - myös kohtuu hinta/laatu-suhde - soppa&salaattipöytä klo 15:een asti. Amerikanserkku muuten muistelee paikan porkkana-rakuunakeittoa, jollaista taidan itsekin tehdä, kun ranskalainen rakuuna näyttää sittenkin toenneen talvesta.

Särkyneitä sydämiä

Työväenasuntomuseossa oli Helsinkiin palattua
puutarhajuhlat. Siellä esiteltiin vanhoja perinnekasveja, jollaisia omalta pihaltakin löytyy ja kuuli mielenkiintoisia esitelmiä.
Pihalla tapasin tutun työajoilta. Hän oli asunut yhdessä museopihan asunnossa pienenä tyttönä. Piha oli kuulemma silloin täynnä lapsia ja lähiympäristö tarjosi mielenkiintoisia leikkipaikkoja - viereen myöhemmin noussutta Linnanmäen huvipuistoakaan ei yhtään kaipailtu, harrastuksia löytyi omasta takaa.

Tulipa muuten varsinainen linkkikokoelma, mutta eihän niitä ole pakko avata!
 
Helluntai?

Tänään taitaa tosiaan olla. Heilaa ei ole, mutta vanhan heilan kanssa on sovittu juhannusmatkasta Savoon. Siksi on oikeastaan ihan paikallaan, että juhannusruusu ja juhannuspioni ehtivät kukkia täällä Hämeessä sitä ennen.