Joku ihmetteli, miksi nuoret kirjailijat ovat kiinnostuneet tänä vuonna sotia edeltävistä ajoista.
En väitä tietäväni, mutta luulen tietäväni, miksi lukijana olen kiinnostunut niistä ajoista.
Muistin uumenista ponnahtelee vanhempien ja isovanhempien sanomisia ja muisteluita, vanhoissa albumeissa näkyy kuvia niiltä ajoilta, ja tulee halu sijoittaa asiat tarkemmin taustaansa ja koota sotaa edeltävien vuosikymmenten palapeli.

Donnerin Diktonius -kirjan jälkeen olen lukenut Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit  - kun talven mittaan olin lukenut Kuopio-sarjan. Diktonius-kirjan henkilögalleria ja tapahtumatkin toistuvat Vihan ja rakkauden liekeissä ja muistumia tulee myös Häivähdykseen punaista,  Loistavaan Olavi Paavolaiseen ja moniin Helvi Hämäläisen kirjoihin. Minulla on myös kaksi Tulenkantajien vuosikertaa 30-luvulta, ovat itseasiassa peräisin em. kirjoissa esiintyvän Mary Pekkalan jäämistöstä.

Vanhempani tai isovanhempani eivät olleet niihin aikoihin mitenkään poliittisesti aktiiveja tai kulttuuri-ihmisiä. Kysymys ei ole henkilökohtaisesta taustasta, vaan yleisemmän ajallisen taustan kokoamisesta.
Jokin noissa ajoissa tuntuu tutulta ja kodikkaalta, saa minut viihtymään niissä. Oli niukkaa, mutta elämän perusasiat näyttävät - ainakin kirjoissa - kouriintuntuvammilta, selkeämmiltä, paljaammilta  kuin tänään.
Nyt olen ottanut luvun alle Pentti Haanpään Noitaympyrän.

Meluisa alivuokralainen

Aamuyöstä olen ruvennut heräilemään rapinaan. Olen ilmeisesti saanut alivuokralaisen. Kun palasin Helsingistä tänne, kuistilla oli kuollut hiiri. Yhtenä päivänä siellä säntäili elävä, ja sen jahtaamisessa ulos oli tosiaan työtä. Sen jälkeen rapinaa on kuulunut muutamina aamuöinä.

Pistin hiirikarkottimen pistorasiaan, mutta se ei näköjään vaikuttanut. Jossain olisi hiirenloukkukin, mutta elävän olennon tappaminen tuntuu epämiellyttävältä. (Poikkeuksen tekevät  hirvikärpäset ja hyttyset - ja myös kalat, yhden olen äsken pistellyt poskeeni.)
Ystävätär luki jostain, että neilikkaöljy lattilistoihin siveltynä toimisi. Hiirten häipymisestä hän ei saanut havaintoja, kun joutui itse häipymään saatuaan allergisen reaktion.