On lähinnä rehentelyä kutsua itseään metsänomistajaksi, kun hehtaareita on viitisentoista. Mutta tuollakin hehtaarimäärällä onnistuu mahduttamaan persoonaansa monta hylkiömetsänomistajan prototyyppiä, joita syyttävät sormet nyt osoittavat: "metsänomistajana" olen kaupunkilainen, eläkeläinen, "en ymmärrä metsänhoidosta mitään" eikä metsä ole toimeentuloni kannalta olennainen tekijä. Sellaiset ovat tuhoamassa maan selkärangan metsäteollisuuden.

Muutama vuosi sitten myimme metsää. Paikalle syntyi veretseisauttava aukko, johon olisi pitänyt seuraavaksi päästää rylläämään laikutuskoneet. Istutimme taimet kuokalla. Sen jälkeen olisi pitänyt ainakin myrkyttää alue heinittymisen estämiseksi. Emme myrkyttäneet; heinää kasvaakin bontsainnäköisten taimensurkimusten ympärillä ja vatukkokin yrittelee. (Vieressä kyllä sinnittelee luontaisesti uudistumaan lähteneitä terveennäköisiä taimia.)
Metsäläissieluani kouraisee edelleenkin kun näen paikan - ei enää toista kertaa sellaista metsän teurastusta! Jos muunlaisia mahdollisuuksia olisi, voisin harkitakin.

Tauno Matomäki sanoi radio-ohjelmassa jotain siihen suuntaan, että jos metsänomistajat eivät nyt myy,  puunjalostusteollisuus häviää maasta eikä metsällä sen jälkeen ole enää mitään käyttöä.
Minulle kyllä on. Lähdenkin tästä kohta vatukkoon. Ja olen sillä silmällä katsellut muutamaa kanttarellin alkuakin.

Äiti sanoi muuten vaapukka, isä vattu ja pappa maarain - siksi otin käyttöön puolueettoman vadelman.