Ystävätär ei mennyt läpi, oli sekä helpottunut että vähän myös pettynyt. Kovasti nuoria valittiin. Hän halusi tietää, miksi esimerkiksi minä äänestän nuorta ihmistä. Koska äänestän ensisijaisesti listaa ja poimin sitten listalta jonkun hyviä ajatuksia omaavan nuoren naisen, jota haluan kannustaa jatkamaan politiikassa, kerroin. Jäi kertomatta myös toinen peruste: vaikka kausi on vain neljä vuotta, päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Nuoret elävät siinä pitkään, minä ehkä 10-20 vuotta – jos olen tullut vanhempiini.

Saksalaisilla on systeemi, joka myös sopisi hyvin meikäläiselle listaäänestäjälle. Äänioikeutetulla on kaksi ääntä. Toisella hän valitsee listan, toisella henkilön. Listallahan ao. puolue on määrittänyt kärkinimet, jotka menevät valtuustoon, jos lista saa tarpeeksi ääniä. Toisella äänellä äänestetään henkilöä. Sillä voidaan nostaa joku puolueen hyljeksimä henkilö kärkijoukkoon. Eikä vain sen puolueen listalta, jolle listaäänensä on antanut, vaan myös jonkin toisen puolueen listalta. Houkutteleva mahdollisuus! DDR:n aikaan ihmisillä oli mahdollisuus yliviivata listalta jokin nimi. Kiehtova ajatus sekin - päästä yliviivaamaan jokin nimi toisen puolueen listalta. Ei kylläkään erityisen demokraattinen.

Toissa vuonna olin kirjamessuilla kuuntelemassa Tommi Uschanovia Suuri kaalihuijaus –kirjasta. Muistelen, että viesti oli se, että noin kolmannes ihmisistä kaikkialla maailmassa seuraa politiikkaa niin paljon, että tietäisi edes suurin piirtein, mistä on kysymys. Jostain radiosta kuulin vaalien alla, että nimenomaan tietyn listan ensisijaisesti valitseviä äänestäjiä on kymmenisen prosenttia, pääosa kertoo äänestävänsä henkilöä. Noiden tietojen valossa tuntuu oudolta, miten vähän sittenkin poliittiset perusasetelmat muuttuvat.

Äänestysprosentista on oltu huolissaan. Lääkkeeksi on esitetty mm. äänestysikärajan laskua 16:een. Silloin kun sen laskemisesta 18:aan käytiin keskustelua, kannatin laskua. Muistan ajalta Pertti Hemanuksen jutun, jota itsekin käytin perusteluissani. Hemanus kirjoitti, että on totta, että kaikilla 18-vuotiailla ei ole riittävästi tietoa yhteiskunnallisista asioista. Mutta samaa voi sanoa 28-,38-, 48- jne. vuotiaista aina 98-vuotiaisiin asti.
Nyt olen tullut epäröivämmäksi äänioikeusikärajan laskun suhteen. Mutta miten olisi äänioikeus 16-vuotialle kunnallisissa kansanäänestyksissä, joissa siis on kysymys jostakin yhdestä konkreettisesta asiasta? Saataisiinko sillä äänestysprosenttiakin ajan mittaan hivutetuksi ylöspäin?