Toisen silmän verkkokalvossa oli tosiaan reikä. Kun näkökenttäni itä- ja koillislaidassa näkyi päätä kääntäessä salamointia, arvelinkin jotain sellaista. Tai kotilääkärini Google arveli. Kertoi kyllä, että kysymys on enimmäkseen harmittomasta lasiaisen irtoamisesta, mutta aikaistin varmuuden vuoksi määräaikaistarkastusta. Silmälääkäri löysi reiän, soitti Silmäklinikaan päivystykseen ja kirjoitti lähetteen.
Vanha mustuaiseni vaati kolmet eri tropit suostuakseen laajentumaan riittävästi, mutta silti meni vain nelisen tuntia siitä, kun oli kävellyt silmälääkärin vastaanotolle siihen, että kävelin silmäklinikalta ulos verkkokalvo laseroituna. Arpi jäi, mutta se ei näy näkökentässä.

Jäi kysymyttä, rei´ittyikö verkkokalvo ihan vain vanhuuttaan. Vai olisikohan reikä syntynyt omenasta? Kun poimin omenoita puusta, lehvistöstä putosi pieni kiinteä omena suoraan oikeaan silmääni. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt tuli musta silmä. Ja toinen, että se menee vielä sinä päivänä kylässä olleen ex-miehen piikkiin. Kun hän edellisvuonna oli täällä ja kuljetti minua kaupassa, vedin syli täynnä ostoksia autonoven kiinni niin, että se osui ylähuuleeni ja kuljin vierailun jälkeen huuli turvoksissa ja mustana. Selitykseni autonovesta kirvoitti hienotunteista sivuun katsomista naapureista.
Mustaa silmää ei nyt siis tullut, mutta illalla huomasin salamoinnin.

Mitään muuta ei laseroinnin jälkeen kielletty kuin painavien taakkojen kantaminen tai ankara jalkojen tömistely, mitä ristiselkävaivainen ei harrasta muutenkaan.

Ruumis muistuttelee näköjään, että ihmistä haurastuvine verkkokalvoineen ja ristiselkineen ei ole tarkoitettu elämään "maailmanpatsaaksi" niin kuin isävainaa sanoisi.

Reikiä  kalliissa nailoneissa


Silmäkirurgin kuvaus reiän reunojen laseroinnista toi jotenkin mieleen sukkien silmukoinnin. Siihen kai vaikutti myös tv-ohjelma Virosta, jossa minua nuorempi ihminen muisteli neuvostoajan sukkiensilmukointiliikkeitä.
Oli niitä meilläkin silloin, kun nailonit olivat kalliita. Lappeenrannassa Kievarinkadulla oli liike, joka työllisti useamman ihmisen ja jonne serkkutyttö vei sukkiaan silmukoitaviksi. Silmäpakoja noihin liukkaisiin arvoesineisiin tuli melkein mistä vain. Naapurin tyttö kielsi äitiään koskemastakaan sukkiin
työnkarhistamilla käsillään.

Todella ohuet ihonväriset nailonit olivat 40-luvun huippumuotia ja serkkutytönkin katu-uskottavuus vaati niitä myös talvipakkasilla mummon synkistä profetioista huolimatta. Serkkutyttö pyöräilee ja pistelee yhdeksääkymmentä käyvillä jaloillaan
edelleenkin rivakasti Lappeenrannan katuja, joten ihan aina me mummot emme ole oikeassa.

Luumuja oli tosiaan tippunut, mutta vain pari litraa ja vain osa piloilla.