- Onko sun mielestä aurinko ollut kummallisen pitkään tossa samassa paikassa?  Jos maa lakkaa pyörimästä, niin aurinko paistaa tähän koko ajan, yötä ei tule ollenkaan ja me kärvennytään hengiltä, minä visioin.
- On se kyllä ollut tossa pitkään, myönsi Lassekin.

Maailmanloppu, sitä se nyt sitten oli. Istuimme vuoreen vievän polun laidalla ja katselimme pellolle, jonka yläpuolelle aurinko oli pysähtynyt. Ilma värähteli kaukaisuudessa. Panin silmät kiinni, mutta oranssin silmäsumun läpikin sinipunainen auringon jälkikuva jatkoi paistamistaan.

Se oli virhearvio - ei kylläkään ikimuistoinen sen takia, että se olisi ollut ainoa tai viimeinen virhearvioni. Vain yksi niitä hetkiä, jotka jostain syystä jäävät mieleen; niin kuin että näkee itsensä nousemassa tiettyä mäkeä tai katsomassa katulampun seinälle heijastamaa pitsiverhojen kuviota ja muistaa, mitä juuri sillä hetkellä ajatteli.

Sen hetken jälkeen maa on jatkanut pyörimistä akselinsa ympäri ainakin runsaat puoli vuosisataa.

Lasse ei näitä kaikki vuosia ole enää päässyt toteamaan.
Minulla oli kesäleikkikavereina viisi poikaa. Meillä oli jatkuvasti meneillään kesäolympialaiset, porukasta oli saatu kokoon kolme kilpailevaa urheiluseuraa, kun yksi satunnainen ulkojäsenkin otettiin huomioon. Seppo voitti yleensä heittolajit, minä korkeushypyn, mutta muissa lajeissa oli hajontaa. Olimme myös inkkareita, kätkimme pahvirahoja sekä kätköpaikalle opastavia karttoja ja toimitimme lehteä - lehtimiesurani alkoi heti päätoimittajuudella.

Nyt porukasta kolme on kuollut - viime kädessä siihen, mistä Majakovski kirjoitti, että se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ikävään kuoleminen.
Ne kolme olivat ne menestyneimmät - meidän vähemmän menestyneiden oli kai helpompi niellä pettymykset ja menetykset kuivina tai ainakin vähemmällä lantringilla. Ehkä olimme saaneet enemmän harjoitusta matkan varrella.

Me loput kolme näemme taas kesällä - toivottavasti. Yhdelle on tehty ohitusleikkaus ja toisenkin haki sydänhelikopteri kesällä hillasuolta. Minä olen tervein, jään luultavasti viimeisimpänä muistelemaan yhteisiä aikoja - sikäli kun mitään muistan.

Toivottavasti pojat ottavat varmuuden vuoksi sikaflunssarokotuksen. Minäkin otan nyt kun terveiden vanhojen ihmisten rokotukset alkavat - heti kun saan sairausvakuutuskortin. En ole koskaan aikaisemmin ottanut flunssarokotuksia, mutta nyt otan senkin takia, että minusta on pian tulossa mummo, enkä halua riskeerata kenenkään lähipiirissä olevan ison tai pienen terveyttä tartunnan mahdollisuudella.