Keväällä olimme tyttöjen kanssa konsertissa Käpylässä ja päätimme pistäytyä sen jälkeen juomassa siiderit. Paikallisen ravintolan kodikkaassa eriössä oli vapaita paikkoja. Toisessa päässä istui vanhahko, sympaattisenoloinen pariskunta. Rouva jäi tuijottamaan minua.
- Oletko sukua Mauritz Nylundille? On niin samaa näköä.
- En.
- Hän on ruotsinkielinen runoilija.
- Tiedän, mutten muista, miltä näyttää.
- Katso peiliin.

Tietenkin lähdin etsimään kuvaa Nylundista sekä netistä että kirjastosta, mutten löytänyt. Sen sijaan löysin hänen runojaan.
Täällä maalla minulla on mukana "en dag tittade jag på dej genom ett förstoringsglas" ja  "Det blåser mellan stolarna". Olen nauttinut, lukenut runoja itselleni nurmikolla ääneen ja välillä nauranut ääneen. Ääneen luettuina ruotsinkieliset runot aukeavat paremmin.
Jälkimmäisessä kokoelmassa on osasto nimeltä Redan som barn, jonka nostalgiasta ja haikeankirpeästä huumorista olen pitänyt erityisesti. Sen toinen runo alkaa: Redan som barn var jag naiv.
Meillä on ilmeisesti muutakin yhteistä kuin ulkonäkö.

Nylund on syntynyt  1925 ja on kirjoittanut joskus noin 30 vuotta sitten tuossa ensin mainitussa kokoelmassa meille sukupolvea nuoremmille runon, josta voi päätellä, ettei tulevaisuuden ennustaminen aina olekaan vaikeaa:

Allt
skyller de på oss gamla
de unga.
Allt är vårt fel.
Allt.
En tröst har vi dock.
Den att världen inte är ett dyft bättre
då de unga blir gamla.
Senare tvärtom.
Allt
är deras fel.
Allt.
Vet hut
blivande gamlingar.

Koska ruotsintaitoni ovat näin saaneet herkistystä, lähden aamulla kohti Helsinkiä ja sieltä piipahtamaan Ruotsissa. 
Te nuoret, järjestänette sillä aikaa Suomeen hyvän, toimintakykyisen hallituksen, sellaisen äitihallituksen, jollaista Mari Heimala eilisessä Hesarin Mielipide-osastossa kaipaili. Sellaisen, jolla on mielellään jonkinlaista vastaavuutta myös vaalituloksen kanssa. 


Perhosia on näkynyt todella paljon, olen bongannut mm. amiraalin ja auroran ja jonkin ison mustan, jota en ehtinyt tunnistaa tarkemmin. Vähän aikaista, mutta olisiko häiveperhonen?
Ja sitten tämän ritarin, jonka onnistuin saamaan kännykkäkuvaankin.