Löysin Anna Ahmatovan runot luettuani Josef Brodskyn hienon esseen hänestä Katastrofeja ilmassa-kirjasta (Tammi, 1988) ja sen jälkeen Jelena Kuzminan Anna Ahmatova, koditon (Otava, 1992). Itse asiassa koko lailla lakonisten runojen vaikuttavuus tuli siitä, että ne näki Ahmatovan ja aikalaisten kohtalon kautta. AA:ta luonnehditaan akmeistiksi, jotka ilmoittivat olevansa symbolistien vastaliike. Tavoitteena oli "kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä". Marja-Leena Mikkola on kääntänyt runoja vuosien mittaan, olen nautiskellut niistä ja niiden kautta pystynyt ymmärtämään jotain alkukielisistäkin – ostin kootut runot venäjäksi joskus ylikehittyneessä optimismissani.

Huhtikuussa olin kuuntelemassa Käpylän kirjastossa, kun Mikkola esitteli kääntämiään Valittuja runoja (Tammi 2008) ja näin hienon näyttelyn, jonka kangasalalaiset harrastelijat olivat koonneet. Aikaisemminkin olen pannut merkille kaksijakoisen suhtautumisen Ahmatovaan, joko ollaan välinpitämättömiä tai sitten valtavan innostuneita. Käpylässä sali oli täynnä meitä jälkimmäisiä. Vaikka olenkin julistanut itselleni kirjanostokiellon, hankin Valitut ja ne ovat nyt venäjänkielisten alkuteosten kanssa kesälukemisina.

Ahmatova kirjoitti mitallista runoutta ja oli itse sitä mieltä, että käännöksissä mitta pitää säilyttää. Mikkola on uusissa käännöksissään säilyttänyt mittaa, mennyt oikeastaan melkein niin pitkälle kuin suomenkieli antaa myöten ilman että joudutaan tahattoman komiikan puolelle. Mielestäni esimerkiksi mestari Otto Mannisen käännöksissä se raja joskus ylitetään. Nykylukijakaan ei taida mitallisuutta edes kovasti haluta. Sirpa Kähkönen kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa Mikkolan käännöksestä, että: Suorasanaisempaan runouteen tottunutta loppusoinnullisuus saattaa hämmentää.

Yksi mielirunojani on Viimeinen malja, Poslednij tost. Mielestäni sen sarkastinen ytimekkyys syntyy isolta osalta hakkaavasta rytmistä. Koska sisälläni asuu pieni työnarkomaani ja harmaankivenläpimenijä olen käyttänyt toisenkin tunnin yrittäessäni saada tuon rytmin toistumaan suomeksi.
Netistä panin merkille, että moni muukin on. Rytmiltään parhaiten on onnistunut mielestäni tämä.
Mutta helppoahan sen on englanninkielisten, joilla on samalla lailla kuin venäjässä paljon lyhyitä sanoja, ei suffikseita eikä lukuisia painottomia tavuja.