Päätin äänestää Tarja Halosta presidentiksi 18 vuotta sitten. Totta, silloin olivat ehdolla Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari. Äänestin Ahtisaarta ja ystävätär kysyi, miksen Rehniä, vaikka pidin itseäni jonkinnäköisenä tasa-arvonaisena.
Sanoin noudattavani Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan suositusta: kahdesta yhtä pätevästä pitää valita nainen - tässä tapauksessa Ahtisaari vain oli mielestäni presidentin tehtäviin pätevöityneempi.
- Mutta kun naisille ei anneta mahdollisuuksia pätevöityä sellaisiin tehtäviin, pioneerien pitää aina aloittaa kylmiltään, sanoi ystävätär.
Totta. Mietin hetken ja sanoin, että onhan esimerkiksi Halonen saanut ja ottanut vastaan presidentin hommiinkin pätevöittäviä tehtäviä. Häntä kyllä olisin äänestänyt.
Sittemmin siihen tuli mahdollisuus kaksi kertaa.

Tietysti kysymys oli myös arvoista, Halosen maailmankatsomus oli lähempänä omaani. Ammattijärjestöihmisenä arvostin myös hänen ay-lakimiestaustaansa. 
Ja minäkin asuin avoliitossa ja olin kokenut myös yksinhuoltajuutta. Erilaiset elämänmallit saisivat Halosen mukana lisää salonkikelpoisuutta.
Jo Ahtisaaren aikana Suomen aktiivisen ulkopoliitiikan alue näytti laajentuneen, ns. kolmas maailma oli enemmän esillä ja ajattelin, että Halonen jatkaisi silläkin tiellä. Niin kuin tekikin.

Toivottavasti Halosen kyvyille ja kokemukselle löytyy käyttöä jatkossakin, kun hän näyttää itse olevan valmis jatkaamaan töissä.

En äänestänyt Niinistöä, mutta varmaan hänestäkin ihan hyvä presidentti saadaan.