Köyhtyvä Itella karsii Helsingin seudun posteja, otsikoi Hesari tänään.
Köyhtyvä?
Kun joskus viime kuussa luin uutisen, jonka mukaan Itella lakkauttaa 51 asiamiespostia harvaanasutuilta seuduilta, kävin vilkaisemassa Itellan sivuja.
Itellan liikevoitto vuonna 2010 oli 55,3 milj.euroa. Täman strategiakauden tavoitteena on kasvattaa liikevoittoa keskimäärin 5 % vuodessa, vuonna 2015 sen pitäisi olla 7%.

Muistelen, mitä vanha telemies sanoi aikoinaan lähtiessään pörssiin menneestä Telestä: tulin tänne tekemään telepalveluja ihmisille, mutta nyt pitäisikin tehdä rahaa omistajille.
Siinä kiteytyy näiden entisten palvelulaitosten nykyfilosofia. Ja tietysti laajempikin nykyfilosofia, jonka käytännön sovelluksia voi havainnoida niin Euroopassa kuin Amerikassakin.
 
Omistajahan Itellan tapauksessa on valtio, siis me. Me omistajat saimme 2010 osinkoina 4,4 milj. euroa.  Rahaahan se on tietysti sekin. Osallistukoot siis sen tuottamiseen maaseudun autottomat mummot ja muut omistajat.

Perusteluna noissa 51 asiamiespostin lakkautuksissa oli, että paikoissa asioidaan vain muutama kerta päivässä. Mutta kun korvauskin asiamiespostia pitävälle kauppiaalle määräytyy käytön mukaan. Ja jututtamieni kauppiaiden mukaan se on tasoltaan erittäin vaatimaton.
Palvelut eivät kuulemma huonone: paketin saa kotiin kannettuna, jos matka on yli viisi kilometriä. Entä kun haluaa lähettää paketin tai kirjatun kirjeen, ostaa postimerkkejä, pakkauksia tai muita myymälän tuotteita? 

Joku Hesarin tänään haastattelemista olisi ollut valmis maksamaan vähän enemmän postipalveluista. Itellan tuloksesta tuli yli 90 % yritysasiakkailta - kolmannes muuten ulkomailta - joten tuskinpa meiltä yksityisasiakkailta perittävilla maksuilla on kovasti merkitystä. Tai asiamiespostien korvauksilla.

Vikaa päissä


Kirjoitan vanhanaikaisia paperikirjeitä parin ystävän kanssa. Sofialaisen ystävättären kanssa olemme panneet merkille, että kaikki kirjeeni eivät aina pääse perille. Ystävätär kertoi, että joinakin aamuina sikäläinen postinkantaja työntää koko rappukäytävän asukkaiden postit lukitun ulko-oven ali. Siunailin mielessäni näiden etelän ihmisten huolettomuutta, ei tuollaista ikinä Suomessa!

Kesällä minun piti kertoa ystävättärelle, että saattaa olla vika täällä päässäkin. Posti oli hankkinut uudet tehokkaat lajittelukoneet, jotka parhaimpina päivinä silppuavat 100 kg kirjeitä. Mutta säästäähän siinä henkilöstökuluissa.