- näin voin esittäytyä huomisesta alkaen. Voi olla, että olen myös hiljainen hämäläinen Blogistanissa.  Epäilen vähän, toimiiko mokkula siellä syrjäkylillä, kun sen kanssa kaupungissakin on ollut tikkuista. Hitaammin ehkä, mutta kuitenkin toimii, kun mastokin on puolen kilometrin päässä, vakuutettiin Sonerasta.
Toivottavasti se ei ollut pelkkää myyntipuhetta.

Toinen kone, jonka käyttö voi takuta, on tyttären ja vävyn lainaama oksasilppuri. Mökkitalonmies on kaatanut puita, sähkömiehet raksineet niitä jokavuotiseen tapaansa  ja oksista pitäisi päästä eroon. Silppuri on tuntematon laite ja tutummillakin on taipumus oikutella kanssani.  Moottorisahakin heittää ketjut päältään sen harvan kerran kun siihen kosken.

Pidän laitteista, jotka eivät hajoa. Suosikkejani on  käsikäyttöinen pumppu, jolla vesi nousee nykyisin - ei hirtä käynnistymään jatkuvasti itsekseen, ei ole riippuvainen sulakkeista ja toimii sähkökatkostenkin aikana; putket eivät voi jäätyä jne. Eikä kantovesitalouteen tarvitse rakentaa kalliita jäteveden puhdistusjuttuja. 
Toinen suosikki on vaihteeton pyörä - sen kun vain polkee ja jos ei jaksa, hyppää taluttamaan.
En pidä ihmisen jatkuvaa huomiota vaativista laitteista, koska hajamielisyys on yksi hyvistä puolistani. Siltä varalta, että asian hyvyys ei olisi kaikille itsestään selvää, olin aikoinani liimannut työpöytäni viereen mietelmän:  Hajamielisyys on todiste siitä, että ihminen on hyvä ja hänellä on ajatuksia, sillä häijyt ja hölmöt ovat aina hetkessä läsnä.
( Eilen sain kännykän viime hetkellä ulos pesukoneessa pyörivien farkkujen jo kostuneesta takataskusta. Kieltämättä vähän vähempikin hyvyys toisinaan riittäisi.)