Jani Leinosta on tituleerattu muutamassa lehtijutussa taiteen kauhukakaraksi ja lauantain Hesari vihjaili näyttely-palstalla hänen mediahakuisuudestaan sävyyn, joka jäi vähän kaivertamaan. Onko paha juttu hankkia julkisuutta tärkeinä pitämilleen asioille? Entä mitä kauheaa on sellaisissa eettisissä teemoissa, joita Leinonen näkyy harrastavan? Onko kauheaa, että käyttää mainosikoneita ja muuta nykykuvastoa?

Galleria Krista Mikkolan näyttelyssä Elovena-tytöllä, tällä suomalaisen neitoviattomuuden ruumiillistumalla, on varusteinaan burqhaa ja konepistoolia, hän osallistuu mielenosoitukseen - kyltit tosin tyhjinä - ja harjoittaa ns. maailman vanhinta ammattia. Hänet on päivitetty globaaliin maailmaan. Näyttelyn muiden naisenkuvien pohjana on pornolehtien malleja, joiden päälle on tuunattu häveliäästi kansanpukuja, yhdelle vihkipukukin. Uusia versioita madonna-huora -teemasta,  joka nopeiden liikkeiden globaalissa maailmassa on havainnollistunut kaiken aikaa räikeämmin. Elovena-tyttö on kuulemma ollut viattoman Karjalan evakkotytön kuva - nyt voi kysyä, miksi Viipurin tytöt tulevat Suomeen myymään itseään, kuten lehdistötiedotteessa muistutetaan. Leinosella oli myös muita teemoja, eriarvoisuuden ilmentymiä kehitysmaiden ihmisten ja kerjäläisten elämästä, mutta tämä Elovena nousi puhutuimmaksi.

Raisiolla on kai oltu hiukan ulalla Elovena-töiden suhteen. Näyttelyssä nähtiin yhtiön aiemmen näyttelyn johdosta lähettämä, mahtipontinen kirje, jossa muistutettiin tavaramerkkiä koskevasta suojasta ja uhattiin oikeustoimilla.  Asia on sittemmin sovittu ja Raision edustaja oli kutsuttuna avajaisiin. Vielä eivät kuitenkaan olleet ostaneet mitään - asia kiinnosti minua mm. Raision omistajana. Kun aikoinani lopetin suhteeni yhtiöityneeseen Helsingin puhelinyhdistykseen, niin sijoitin osakerahat Raisioon. Pitäisiköhän opastaa Raisiota, että Leinosen työ voisi olla kannattava sijoitus? Ainakin kannattavampi kuin esimerkiksi minun sijoitukseni Raisioon on ollut.

Taide sijoituskohteena on ollut yksi Leinosen teemoista. Ensimmäinen hänen töistään, jonka muistan, oli myös Amerikoissa esillä ollut teos, johon pistettiin lantti kehyksen reunasta sisään - sillä tavalla määräytyi kätevästi teoksen arvo. Kiasman pihan taidetuunaamossakin ironisoitiin yhdeltä osaltaan samaa asiaa. Osta torilta taulu, Leinonen tuunaa ja hänen signeerauksensa ja tuunausprojektin myöhempi historiallinen lisäarvo nostaa sijoituksesi arvoa. Tuunaamon päivitetyistä töistä pidin muuten erityisesti yhdestä talvimaisemasta. Herkän toritaidemaisten kimpilumilatvojen ylle oli maalattu hohtamaan MacDonaldsin M:n sakraalit holvikaaret. Sillä tavallahan kansallismaisemat todellisuudessakin ovat päivittyneet.

Tämä kauhukakara on itse asiassa tuttu noin kymmenen vuoden takaa. Työväenopiston ohjelmaan ilmestyi silloin kurssi nykytaiteesta, luvassa oli mm. käyntejä taiteilijoiden työhuoneille. Kurssin vetäjän etunimestä jo päättelin, että mies oli nuori - ja hän näyttikin lähinnä lukioikäiseltä. Mutta kun poika avasi suunsa, sieltä tuli kiinnostavaa tekstiä, älykästä ja ajateltua, sitä paitsi nuori mies oli erittäin hyväkäytöksinen ja suhtautui ennakkoluulottoman luontevasti meihin kurssin tätiosaston jäseniinkin. Kävimme tapaamassa hänen ikätovereitaan ja vähän vanhempiakin taiteilijoita, joiden myöhempiäkin töitä on tehnyt mieli seurata. Leinonen järjesti samoihin aikoihin myös Taideakatemian  Yrjönkadun tiloissa nykytaidetta koskeneita luentotilaisuuksia. Tämä täti-ihminen on ollut siitä alkaen otettu hänen projekteistaan.

Jotain kaukaisesti yhteistä Leinosen päivityksillä oli Galerie Forsblomin venäläisen African Aphazia -näyttelyn kanssa. Africa on päivittänyt neuvostoaikaisia punalippuja - ovat muuten jonkinlaista plyysiä ja alun perin hienoilla Lenin- ja Stalin-applikaatioilla ja applikoiduilla teksteillä koristeltuja. Applikointia on käytetty päivityksissäkin - kuulemma on kysymys lippujen ensimmäiset versiot tehneessä tehtaassa työskennelleestä naisesta. Päivityksissä esiintyy afasia-sana ja nimi Jakobson - tämä oli afasiaa, puhekyvyn menetystä, tutkinut tiedemies. Oliko siis aikakausi afaattinen? Aikakaudet ainakin tuntuvat usein menettävän toistensa suhteen puhekyvyn, fraasien onttoudet paljastuvat ja kansallisikonit alkavat näyttää koomisilta ja irvokkailta. Niin tapahtuu muissakin maissa kuin Venäjällä ja ilman yhteiskunnallisia kumouksiakin. Näköjään.