Ne pari päivää, jolloin koivu tulee hiirenkorvalle, ovat vuoden upeimmat. Eilen ja tänään täällä kaupungissa, siis. Maalla olisi voinut vielä juoksuttaa mahlaa, ellei olisi ollut sadekuuroja ja jos joku joisi mahlaa itseni lisäksi. Oli aivan tuuletonta,  maiseman päällä niin kevyt usva, että järven vastarannan nauhakin näkyi, himmeän sinisenä kylläkin. Selkä oli kirkas ja hohti kuin kuukivi.

Virolaiskirjailija sanoi pari vuotta sitten, että suomelle ja virolle ovat yhteisiä antropomorfiset luontoilmaukset.  Järven selkä, sillan korva, niemen nenä,  tien poski. Ehkä ne tulevat kaukaa, ovat suomalaisugrilainen piirre, joka kertoo esi-isien luonnonuskonnosta. Kieli on hyvä asioiden säilöjä – jos ymmärtää siihen kätkettyjä viestejä.

Harjoittelemme ymmärrystä  Kanamarjan kanssa. Koska loppusoinnulliset runot olivat niin kauhean hauskoja, mummo kirjoitti sellaisen Kanamarjalle nimipäivärunoksi ja luki puhelimessa. Kanamarja nauroi ja sanoi, että hassua. Aika pian soi mummon puhelin ja Kanamarja luki oman runonsa. Mummo nauroi ja sanoi, että hassua. En pystyisi toistamaan runoa, mutta siinä oli voimakkaita vaikutteita yhdestä Kanamarjan mielirunosta, joka alkaa ”Munnin munnin mustikoita. Ehkä julkaisemme ennen pitkää yhteisen antologian.

Tai miksi ihmeessä painattaa runoja, juurihan Hesarin uutispäällikkö Jussi Pullinen kuulutti lisää verkkotaidetta.  Koska taidetta tuetaan julkisin varoin, yleisölle syntyy hänen mielestään oikeus saada  eräänlaista osinkoa sijoituksestaan verkossa. Onhan se niinkin. Me emme aio hakea julkista tukea ja mietimme muutenkin asiaa. Taiteen ystävinä emme kuitenkaan haluaisi viedä leipää ammatikseen runoilevien suusta.

Nobel ja Finlandia ja dekkarit

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on kesken runsaan matkailun ja muiden velvollisuuksien takia. Taidan hidastella myös siksi, että viihdyn kirjan kielessä, maisemissa  ja ihmisten seurassa. Itse asiassa romaanissa on vähän samantapainen rakenne, joka Oksasen Puhdistuksessa sai minut ärtymään. Mutta tässä kaksi aikatasoa kohtaavat jotenkin luontevammin,  aikajaksojen loppuun ei ole rakennettu samanlaisia koukkuja,  jotka Oksasen kohdalla haiskahtivat minusta epämiellyttävällä tavalla laskelmoiduilta. Ennen Puhdistusta olin juuri lukenut ensimmäisen Remekseni, jossa oli samanlainen rakenne. Ymmärrän, miksi Oksasta Virossa ja Ranskassa pidetään dekkaristina. Eipä silti, ei mitään pahaa dekkareissa. Henning Mankelinkin mielestä olisi jo aika myöntää Nobel dekkaristille.  

Finlandia-ehdokkaanahan on ollut ainakin yksi dekkari, Marko Kilven Kadotetut. Ehkä tämänvuotinen Finlandia-tuomari Asko Sarkola ei kuitenkaan vielä kuuntele Mankelia, kun tarjolla on tällaista kuin tämä Pelo.