Pihakilpailujen aikaan pidän minäkin kilpailun omassani:
1. palkinto sitkeästä hehkeydestä:
HARJANEILIKKA - alkoi kukinnan jo kauan sitten ja jatkaa koko ajan. Värejä valkoisesta tummaan purppuraan; vaikka on kaksivuotinen, kylväytyy itsekseen, helppo lisätä siemenistä ja pärjää ilman hoitoa. Virolaisista siemenistä.

2. palkinto tasaisesta hyvännäköisyydestä:
JALOPÄHKÄMÖ  - kukkiikin ihan kohtuullisen ajan, mutta kaunis lehdistö silloinkin, kun ei kuki. Ei vaadi hoitoa ja ryhtyy kasvamaan melkein missä vain. Naapurinemännältä saatu.

3. jaettu palkinto hetkellisestä runollisuudesta, jakavat:
MUSTIALANRUUSU - vastaheränneen ruttuposkinen neitokukka, kukkii vain jos on aurinkoinen sää, tuoksuu ihanalta sekä
VARJOLILJA - salaperäisesti varjossa myhäilevä kaunotar, hoitaa itsensä ja kylväytyy myös itsekseen. Suvun entisen torpan pihalta pelastettu samoin kuin mustialanruusukin.

Kunniamaininnat tuoksusta saavat VALKONARSISSI, KELTAPÄIVÄNLILJA ja ROHTOSUOPAYRTTI. Ei tuoksunäytettä.

Palkintoina mainetta ja kunniaa jopa Blogistanissa, ei edelleenkään huolellista hoitoa tms. Reippaat ja nirsoilemattomat maatiaiset selviävät ilmankin pihani eloonjäämisleirillä.