Ei kauaa, kun kerrottiin, että työttömiä "aktivoidaan" esittämällä lyhennystä työttömyysturvaan. Ja jokin päivä sitten kerrottiin, että autottomilta ihmisiltä, jotka eivät julkisilla kulkuneuvoille pääse tarjotulle työpaikalle, menee työttömyysturva.
Tämä samaan aikaan, kun ilmoituksia yt-menettelystä satelee ja työpaikkojen määrä vähenee. Nokiakin! Tuttua tietysti: kun yrityksiä pilkotaan tarpeeksi nokkelasti, niin saadaan syntymään yksikköjä, jotka ovat tappiollisia ja on peruste sanoa ihmisiä irti. Tämä vielä finanssikriisin "reaalitalouteen" heijastamien ongelmin päälle. Uhkaavalta kuulostaa.
90-luvun tohinoissa minulta ja yrittäjämieheltä meni yrityksen mukana kaikki henkilökohtainen omaisuus - eikä se edes riittänyt. Mutta minulle jäi oma työpaikkani ja sen varassa selvittiin. Työpaikka merkitsee toimeentuloa, mutta paljon muutakin. Tulevaisuutta, sitä kuuluisaa "toivoa". 1975 olin hetken aikaa työtön ja työttömyysturvalla. Kun on työttömyysturvalla, sitä on henkisesti työmarkkinoiden odotushuoneessa. Miltä mahtaa tuntua, kun erilaisilla uusilla tempuilla sysitään pois työttömyysturvalta? Tunteeko sitä itsensä jo kolmannen luokan reserviksi? Vaikea ymmärtää, miten työpaikan menettäneitä aktivoisi, jos heitä nöyryytettäisiin vähän lisää sillä, että heidät työttömyysturvalta sysättäisiin muun sosiaaliturvan varaan.
Ihmisiä telineiltä-blogista löysin mainion you tube-linkin, jonka kautta näkee millaista mallia eläimet antavat yhteistoiminnan voimasta epätoivoisissakin tilanteissa: http://www.youtube.com/watch?v=LU8DDYz68kM
Kommentit