En nyt enää rupea tuntemaan nuoruudenystäviä

– ei ole kovasti aikaakaan.

Pitää kuolla ja on tässä kaikenlaista muutakin.

 

Ennen kuolemat olivat jylhiä,

etenkin venäläisten taiteilijoiden.

Pyterliittiseinämät lohkesivat,

romahtivat hidastetuissa filmeissä mereen.

Suomessa kuollaan hillitymmin,

vuoronumerojärjestyksessä,

ettei tulisi mitään ylimääräistä vaivaa.

 

Luettuani Kirsti Ellilän napakoita aforismeja päätin minäkin postata vaihteeksi jostakin toisesta genrestä kotoisin olevaa tekstiäni.